[22] Nämät samoin kuin jälestäpäin tavattavat tilastolliset numerot ovat Norjan virallisesta tilastosta otetut.
[23] Sekarotuisilla tarkoitetaan Norjan tilastossa niitä, joitten vanhemmat ovat eri kansallisuutta; norjalaista, suomalaista, lappalaista tai sekarotuista. Niistä pidetään niin tarkka luku, että syrjäistä tahtoo sekä naurattaa että pyörryttää. Mihin kansaan esm. se kuuluu, jonka isä on norjalaisesta isästä ja suomalaisesta äidistä syntynyt ja äiti lappalaisesta isästä ja sekarotuisesta äidistä?
[24] Kyröläisten nylkemistavasta kuulee toisinaan kerrassaan kammottavia juttuja. Niin olivat kerran lähteneet erästä Ivalosta tullutta venäläistä saattamaan Sompioon. Sanomatta on arvattava, että he olivat määränneet hyvän palkan työstään, vaan keskellä taipaletta he ilmottivat saatettavalleen, että heidän vielä piti sovitun maksun lisäksi saada sata markkaa. Vihoissaan tuommoisesta kelvottomuudesta venäläinen jyrkästi kielsi. Silloin miehet laskivat taakkansa maahan ja lähtivät palaamaan kotia, jättäen matkamiehen keskelle tietöntä erämaata! Juuri kuin he olivat näkyvistä katoamaisillaan, he saivat merkin palata takaisin ja kulkian oli pakko maksaa mitä toiset julkesivat vaatia. — Sankarityöstään saattajat itse olivat kerskumalla kertoneet eräälle Lapissa usein kulkeneelle Suomen virkamiehelle, jolta minä olen tapauksesta kuullut.
[25] Oikaiseva lisäys sivulle 252. Sen tavan suhteen, jolla pyynnistä lähtevä tulo Ruijassa jaetaan, voin tässä kauppias D. Haloselta Kemissä viime arkin painamisen jälkeen tulleen kirjeen mukaan lisätä, että veneen ja pyytöneuvojen osaksi luetaan kolmas osa saaliista (siis vielä enemmän kuin ylempänä arvelin) ja muut kaksikolmattaosaa jaetaan tasan veneessä tavallisesti kulkevan kolmen miehen välillä, niin että itsekuki saa kaksiyheksättä osaa. Veneen osasta kuitenki on maksettava huoneet pyytö-aikana ja "jällit" (kuivauställingit), vaan koukkujen syöttäminen, johon työhön usein käytetään vaimonpuolia, on kipparein toimitettava. Ryssän rannalla luullakseni myös toisinaan otetaan veneen laikkoa enemmän kuin kaheksas eli yheksäs osa saaliista. — Esimerkiksi niistä vaivoista, joita pyytömiehet saavat kokea, mainitsee hra H. sivumennen, että kun lumimyrsky merellä tapaa ja kalastajat läpimärkinä ja vilustuneina pakenevat huoneestansa lämmintä hakemaan, voipi sattua niinki, että koko huone on kadonnut näkymättömiin lumikinosten alle, jolloin ei muuta neuvoksi kuin lapiot käsiin, että asunto löydettäisiin peitostansa.
[26] Kun turskalta ainoastaan vatsa halkaistaan ja se sitte kuivataan, norjalaiset sitä kutsuvat "rundfisk"; jos taas kala halkaistaan selkää myöten ja selkäruoto otetaan pois, sanotaan kalaa "rotskjær". — 1 kilogrammi on 2,35 Suomen naulaa; 1 hektoliiteri = 38,2 suomen kannua.
[27] Ruijan kaupungeissa asuu kussaki ainoastaan pari kolme lappalaista, että sekarotuiset lapset ovat melkein yksistään norjalaisten ja suomalaisten avioliitoista syntyneet. V. 1875 oli 30 lapsesta Ruijan kaupungeissa 20:lla norjalainen isä ja suomalainen äiti, 10:llä suomalainen isä ja norjalainen äiti; sekarotuiset olivat siis tasan kumpaaki kansallisuutta. Ruijan läänin maaseuduilla oli 20:stä lapsesta 8:lla suomalainen, 7:llä lappalainen ja 5:llä norjalainen isä, 8:lla suomalainen, 9:llä lappalainen ja 3:lla norj. äiti. Jos sekarotuiset maalla tämän mukaan tahtoisi jakaa eri kansallisuutten kesken, olisi siis kaksi viidettä osaa luettava suomalaisiksi, runsaasti kolmas osa lappalaisiksi ja neljäs osa norjalaisiksi.
[28] Pottuja saatiin Alattioon vuosikymmenenä 1856—65 keskimäärin vuosittain 3,500 tynnyriä, joka, kun väkiluku oli noin 2,300 henkeä, tekee puolitoista tynn. henkeä kohti (Vulfsberg). Oulun läänissä oli pottusato v. 1880 148,000 tynn., siis ainoastaan kolme neljättä osaa tynnyriä henkeä kohti.
[29] Ks. esm. Statistisk Aarbog for Kongeriget Norge, 1882, Norges Fiskerier i Aaret 1878, Resumé des renssignements statistiquea sur la Norvége, 1875.
[30] Siihen on lohenpyyntiki luettu.
[31] Tähän luettu tulo turskanpyynnistä Huippuvuorilla 18,000 kr.