"Jo ne alkavat rakennella kivisiltoja joka paikassa", kiirehti hän. Sitten hän alkoi puhua Hemilän Oskarista, sillan rakentajasta, hänen laittamistaan navetoista, kaivoista ja silloista.
Keskitalo oli tänään kuin jousilla, koettaen pitää hyvää tuulta yllä joka taholla.
Mutta Uutela vilkaisi häneen tuon tuostakin syrjäsilmällä ja ajatteli omia ajatuksiaan.
* * * * *
Tieltä kuului kärryjen rätinää — siellä tuli muuan tuttava naapurikylän mies vastaan.
Se sai mielet vallan ilostumaan.
"Vai sille pitkälle matkalle nyt ollaan menossa", sanoi vastaantulija pysäyttäen hevosensa.
"Mikäs pitkä tämä on, pari tuntia asemalle!" viskasi Keskitalo.
"No no", nauroi toinen. "Ihmettelen minä sentään minkätähden te sinne maailman taakse viitsitte muuttaa."
"Minkäkö tähden?" nauroi Keskitalo. Hän osotteli vilkkaasti kädellään: "Kaksi tämmöistä vahvaa äijää täällä ja kaksi tuommoista turpeenpuskijaa tuolla — pieniksi ne käypi paikat meille Hämeessä!"