— Juodaanpa tosiaan kahvit ja sovitaan asiat, innostuu opettaja, nousten kahvia ottamaan.
— Se minustakin on paras, lisää Aholan isäntä kahvia hörppiessään.
— No, Neulanen kanssa, ettei kielen kannat kuiva, kehoittaa Eeva räätäliä, joka ei äskeistä tarjousta ollut huomaavinaan.
Neulanen äkämystyy Eevan piikikkäästä huomautuksesta, tohauttelee leveihin sieraimiinsa, rypistelee otsaansa ja vasta monen kehoituksen jälkeen ottaa kupin käteensä.
Vastahakoisesti, happamin naamoin Risumäen isäntäkin kahvinsa juo, altakulmain luimistelee, kieltään lipoo, ja pitkin seiniä ja väliin ulos ikkunasta katselee.
Toiset tyhjentävät kuppinsa mielihyvin. Opettaja ottaa vielä kolmannenkin kupillisen ja Eevan kahvia hyväksi kiittelee. Juotuaan hän sytyttää savukkeen, palaa entiselle paikalleen ja silmäilee taas papereitaan.
Aholan isäntä täyttää piippunsa kotikasvuisella, Risumäen isäntä pistää hellankulmalle muljauttamansa nuuskamällin uudelleen huuleensa ja räätäli Neulanen pikanellipötkön poskeensa.
Aikansa tupakoituaan opettaja katkaisee äänettömyyden.
— Jahah, jatketaanpas taas, hän sanoo. Minusta tuntuu, jos asianomaiset eivät sovintoa tee, että vuokralautakunnan on vaikea tätä asiata nyt ratkaista. Toinen väittää, että on tehty kirjallinen sopimus ja toinen, että ei ole. Kumpaa tässä on uskottava?
— Tietenkin Risumäen isäntää, sävähtää Neulanen äskeisestä kiukuissaan.