— Tännekö? kysyy Teemu ihmetellen. Sehän on mahdotonta! Paperi jäi isännän haltuun… ja todistajat ovat kuolleet. Mitenkäs minä voin sen tänne tuoda.
Opettaja on ymmällä. Eipä taida asia aivan selvä ollakaan. Mutta lakia ja asetuksia on noudatettava.
— Onko ollut kirjallinen vuokrasopimus? hän kysyy.
— On, vastaa Teemu.
— Ei ole, väittää Risumäen isäntä.
— Toinen sanoo on ja toinen ei, jatkaa opettaja neuvotonna. Mahdotonhan tässä on selvyyttä saada, kumpi riitapuolista on oikeassa.
— Tietäähän sen, kumman sanalle tässä on paino pantava, puuttuu puheeseen Neulanen. Ainahan ne lakimiehetkin tällaisissa asioissa juristeeraavat ja funteeraavat ja sitten paukauttavat kuten paktumi edellyttää. Aina siinä arvokkaamman sana on painavampi ja traamallisempi.
— Mahdoton sitä on tietää, virkkaa verkalleen Aholan isäntä. Ja
Risumäen isännän puoleen kääntyen kehoittaa:
— Eiköhän olisi parasta, että sopisitte asian keskenänne. Eihän siitä näinkään mitään tolkkua tule.
— Täällä olisi kahvia, sanoo Eeva väliin. Olkaa hyvät ja ottakaa.