— Ei passaa, murahtaa Risumäen isäntä.
Ja räätälimestari Neulanen supattaa lähellä istuvalle Tupalan Kallelle:
— Tällaista suurta replatsuunikysymystä ei passaa mitenkään ilman taktillisia vaktoja ratkaista. Kaikki ropleemit pitää olla akuraatisti selvillä ennenkuin vuokralautakunta voi asian justeerata ja jetsulleen saada.
Eeva kuulee Neulasen puheen ja hellan luota virkkaa tälle niin kovasti, että kaikki kuulevat:
— Eiköhän olisi paras, että räätäli Neulanen justeeraisi ja replakoisi omat asiansa ensin ja vasta sitten toisten asioihin sekaantuisi.
Räätäli Neulanen ei vastaa mitään. Hän on silmittömästi suuttunut. Äkeissään hän työntää oikean käden etusormen poskeensa, pikanellipötkön sieltä lupsauttaen nykäisee, sieraimiinsa tuhauttelee ja puhisee. Nousee äkkiä seisomaan ja harppaa kiivaasti ovelle. Mennessään hän paiskaa pikanellipötkön kynnyksen eteen lattialle, että lätkähtää ja ovea sulkiessaan kivahtaa:
— Voi, perskutavie, tuota akkaa!
Tupaan jääneet naurahtavat Neulasen äkäiselle poistumiselle. Ainoastaan Risumäen isännän ilme on muuttumaton. Hän pelkää, että miten tässä nyt käy, kun puolustaja meni pois.
Opettaja Viisainen istuu äänetönnä ja ajattelee otsa rypyssä. Kysymys on todella pulmallinen. Mutta jonkinlainen päätös tässä on kuitenkin tehtävä. Hän silmäilee lakia ja tutkii asetuksia. Miten tässä toisen tai toisen riitapuolen etuja ja oikeuksia kokkaamatta osaisi toimia?
Ajateltuaan asiaa puolin ja toisin hänen katseensa kirkastuu. Hän ottaa kynän käteensä, kirjoittaa ja kirjoitettuaan lukee: