»Kinnarniemen pitäjän läntinen vuokralautakunta on tämän asian tutkinut ja katsoo tällöin selville tulleen, että vastaaja, mäkitupalainen Teemu Syrjälä ei ole voinut nyt toteennäyttää, että hänellä ja maanviljelijä Vilppi Ristimäellä, jonka tiluksiin n.s. Syrjälän mäkitupa-alue kuuluu, olisi ollut kirjallinen sopimus tai suullinen välipuhe sanotun alueen vuokraamisesta, vuokraajasta ja -maksusta, mutta ei vuokralautakunta voi myöskään sopimusten olemassaoloa kieltää; tähän nähden vuokralautakunta päättää vastedes määrättävänä aikana pitää paikan päällä uuden kokouksen, johon kantaja, mäkitupalainen Teemu Syrjälä, jos aikoo kannettaan jatkaa, tuokoon vuokrasopimuksen tai muuten näyttäköön toteen oikeutensa Syrjälän mäkitupa-alueen omistamiseen ja viljelemiseen, ja johon vastaaja, maanviljelijä Vilppi Ristimäki, saapukoon, jos haluaa oikeuksiaan valvoa. Julistettiin ja annettiin säädetty valitusosoitus.
Aika ja paikka kuin yllä.»
* * * * *
Vaitiollen ja huokaillen vanhukset vuokralautakunnan lähdettyä jäivät mökkiinsä. Huolten harmaat varjot liikkuivat heidän ohimoillaan ja kalpeat kasvot kuin kauhusta värisivät…
Hiljaa ja totisina he vierähtivät vuoteelle.
Uni oli sinä yönä Syrjälän matalassa mökissä tuntematon käsite.
SEITSEMÄS LUKU.
Kylälle levisi pian tieto vuokralautakunnan käynnistä Syrjälässä. Siitä puhuttiin kuin paremmastakin tapahtumasta.
Kuten tavallista, jakautuivat mielipiteet kahtia. Toiset pitivät
Risumäen isännän puolta, toiset Syrjälän Teemun.
Kylän talolliset, paitsi Aholan isäntä, ja harvat säätyläiset, olivat Risumäen isännän kannalla. Ajattelevammat heistäkin olivat puolittain puolueettomia, mitäpähän vain maata omistavaan luokkaan lukeutuvina talollisten tapaan ajattelivat.