Aika ja tavat ovat muuttuneet.
Nykyinen Ristimäen isäntä on viinaanmenevä mies, juoppo suoraan sanoen. Ja kun virolaiset ja muut väkevämmät juomat eivät tänne aina aikanaan ehdi, täytyy väliin korpikuusen kyyneleilläkin kaulaa kastella.
Nytkin on Risumäen isännän vieraana eräs huonomaineinen souvari, Hanssu nimeltään.
— Paljonko sulla sitä on? tiedustaa isäntä silmää iskien.
— Pa-pari litraa, änkyttää Hanssu sivuilleen vilkuillen, ettei vain kukaan kuulisi.
— Ei ole sitten hätää, Hanssu, kun senkin verran on tiedossa. Jokos sulta jauhot loppuivat, vai tuleeko niistä vielä?
— E-ei niistä tu-tule, valehtelee Hanssu silmää räpäyttämättä. Hän on saanut Risumäen isännältä jauhoja vain sitä varten, että isäntä viinoissa pysyisi. Mutta Hanssu on viekas. Hän antaa samasta keitoksesta muillekin, saadakseen siten paremman palkan vaivaloisesta työstään.
— Ei tule? perää isäntä.
Hanssu hiukan hätkähtää, mutta saa pian rohkeutensa takaisin.
— E-ei, vaikka i-itkis ja ta-aas yrittäs.