— No, minkäs sille. Kun ei tule, niin ei tule. Vaikka olis kuinka rikkaan talon poika, kun ei ole rahaa, niin ei ole. Eikös niin, Hanssu?
— Ju-juuri vissiin ni-niin!
Sitten Hanssu vetää pullottavan kanisterin poveltaan ja tarjoaa isännälle. Ahnaasti isäntä tarttuu kanisteriin käsiksi ja kieltään lipoen, ähisten aukaisee korkin.
Hyvillään Hanssukin lerpattavaa alahuultaan imeksii.
Haistellaan siinä sitten aluksi Hanssun valmistetta ja viimein hiukan maistellaankin.
— Perhanan hyvää se onkin, kehasee isäntä irvistäen.
— Jo-joo, myöntää Hanssu hyvillään. Ky-kyllä minä sen ko-konstin jo o-osaan.
— Pirun hyvin osaatkin!
— Jo-joo!
Kun siinä sitten on hetkinen kallisteltu, sovitaan lopuksi, että Hanssu hakee Risumäen vanhan aitan takaa yön kuluessa jauhosäkin ja kulettaa sen »tehtaalleen» Kalman korpeen.