Käräjiin?! Oikeuteen?! Vastaamaan veronmaksun laiminlyönnistä ja metsänhaaskauksesta.
Voi, hyvä Jumala, mitä tämä merkitsee?
Enkö ole veroani sopimuksen mukaan maksanut? Kontrahti tehtiin kahdeksikymmeneksi vuodeksi ja sellaisella sopimuksella, että sitä saadaan jatkaa vielä yhtä pitkäksi ajaksi.
Olihan hän aikanaan uutta sopimusta pyytänyt, mutta isäntä oli siitä verukkeilla kieltäytynyt. »Asu vain, kuten tähänkin asti», oli sanonut. Mutta sitten oli yhtäkkiä mielensä muuttanut ja tahtoi suurempaa veroa.
Ei suinkaan hänen ollut pakko sitä maksaa? Ei olisi jaksanutkaan. Ja olihan mökissä hänenkin omaansa. Olihan hän sen itse kuivan kankaan syrjään rakentanut. Hirret vain oli talosta saanut. Ei kaikkia niitäkään. Omilla varoillaan oli lisää hankkinut… Navetat, saunat, ladot oli itse vähitellen vuosien kuluessa tehnyt. Ei niissä ollut pienintäkään osuutta isännällä… Pellot kuokkinut ja ympäristön somistanut…
Nytkö ne kaikki häneltä väkipakolla riistetään? Vanhojen päivien varaksi rakennettu katto pään päältä revitään… En ymmärrä tätä peliä.
Ja mitäs se metsänhaaskaus merkitsee?
Polttopuut olen maahan kaatuneista pökkelöistä sopimuksen mukaan ottanut. En ole muuten metsää haaskannut. Vai tarkoittaisiko isäntä sitä, kun menneinä sotavuosina suurimman hädänhetkellä petäjiä koloin… pettua pureksin?
Eihän se toki niin julma ole, että siitä syyttää. Hädässä siihen ryhdyin… Luvan sain… Nälän pakottamana puunkuoria kalusin…
Sekavina risteilivät ajatukset Teemun päässä. Vaikka hän miten muisteli, niin mitään asiallista syytä hän ei isännän omituiselle, tunnottomalle menettelylle löytänyt.