Oikeuden päätös on lyhyt ja selvä. Mutta lyhyydestään huolimatta paljon puhuva.
Teemu tuomitaan luovuttamaan Syrjälän mäkitupa-alue rakennuksineen, kaikkineen, sen omistajan, maanviljelijä Vilppi Risumäen vapaasti hallittavaksi, muuttamaan mökistä pois, maksamaan rästiin jääneen vuokran korkoineen ja korvaamaan Risumäen isännän oikeudenkäyntikulut niin ja niin suurella summalla.
— Voih…! huokaisee Teemu tuomion kuultuaan ja vaipuu voimattomana lattialle.
Hänet talutetaan siitä pois.
Hetken kuluttua hän toipui sen verran, että muutamien hyvien ihmisten avustamana pääsi asemalle, junaan ja viimein kotiinsa… siihen pieneen, matalaan, rakkaaseen mökkiin, josta hänet vääryydellä ja väkipakolla pois ajetaan…
Mutta vallesmanni, Risumäen isäntä ja räätälimestari Neulanen istuivat sinä iltana sangen myöhään nimismiehen kamarissa. He nauttivat elämästä ja Risumäen isännän pirtupullon tuttavallisesta pulinasta…
YHDESTOISTA LUKU.
Käräjien jälkeiset päivät olivat Syrjälän matalassa mökissä tukahduttavan painostavia… Yöt kammottavia.
Synkkä alakuloisuus lepäsi koko tienoon yllä.
Tuskaisena valitteli tuuli metsissä, aukeilla mailla aivan hyytä henki.