Nyt akat siirtyivät lähemmäksi toisiaan ja henkeään pidätellen hiljaa supisivat:
— Pian sieltä Ristimäestä taas kuuluu kummia.
— Ei. Mutta mitä sinä sanoit? Mitä kummia?
Ja aivan yhtenä korvana nyt akat olivat.
— Piika-Amaljan on tainnut käydä hullusti.
— Sis… sohi
— Häh!?
— En tiedä, mutta niin huhutaan.
— Soo… oh!
— Ilmankos se niin karttoikin ihmisiä toissapyhänä asemalla käydessään.
Sivuttain kulki ja kasvonsa peitti.