— Jaa, jaa. Vähemmästäkin se luonto heltyy.
— Ei ole jaksanut, Eeva, edes ompeluseuraan tulla.
— Kipeä kuuluu olevan.
— Eikä täällä näy Risumäen emäntääkään.
— Mikähän sille on tullut?
— Se häpeää.
— Ihan varmasti se häpeää.
— No, eihän se emännän syy ollut.
— No, eipä silti. Mutta olisi hänen nyt sentään luullut jotakin asiaan vaikuttavan.
— Luuletko, ettei ole koittanut? On. Mutta mitäs hän isännälle mahtaa.
Se vain juo ja pörrää. Kerrankos hän on sitä torunut.