— Olettekos kuulleet, miten Syrjälän Teemulle on käynyt? sanoivat. Pois on asunnostaan ajettu ja suuri lauta on lyöty oven päälle.
— Niin on. Ja tuvan muuri on, tiemmä, myöskin särjetty, tiesi toinen.
— Niin on särjetty. Ja saunan kiuas yksin kivin maan tasalle hajoitettu, lisäsi kolmas.
— Ei. Mutta mitä te sanoitte? Ettäkö tuvan muuri on särjetty ja saunan kiuas hajoitettu?
— On. Aivan yksin kivin on revitty, ja ovi saranoiltaan heitetty.
— Voi, tässä maailmassa! siunailivat akat reiteensä lyöden. Vai että muurit revitty ja kiukaat hajoitettu. Voi, herrajutina, sentään!
— Kyllä sillä Eevalla nyt varmaankin on paha olla?
— On.
— No, tietäähän sen.
— Kolmasti oli, kuulemma, pyörtynyt, kun poliisit tuvan tyhjensivät.
Niin oli kovasti koskenut.