— Mitäs se. On maar iloinen, kun edes hetken on saanut levätä.
— No, on sillä emännälläkin siinä olemista, en minä muuta tule ja sano.
— On sillä.
— Kahdeksan lasta on itse saanut kantaa… Luulisi sen jo isännällekin riittävän.
— Ei siinä ole helpolla oltu.
— Ei ole. Ei.
— No, ei.
— Ja vielä sellainen harmi ja risti hartioilla…
— No, sanos muuta. Ja kun se tämä Amalja olisi sillä edes ensimmäinen yli aisan potkaistu.
— Eikös se ole?