— Vielä mitä! Vai ensimmäinen. Ainakin kolmas sanotaan jo olevan.
— Eihän?
— No, on. Kolmas on. Kyllä ne asiat tiedetään ja tunnetaan.
— Koskahan se tämä Amalja saa? kurottautuu taas joku kysymään.
— En tiedä. En ole ollut varpaita pitelemässä. Mutta eiköhän sieltä keväällä ala itku kuulumaan.
— Mitähän isäntä nyt?
— Mitäs se. Ei se ole ennenkään mitään meinannut. Juo ja mässää kahta kovemmin.
Keskustelu oli nyt kääntynyt alalle, jossa jokainen akka oli asiantuntija, ja josta ei tahtonut loppua tulla.
Huonokuuloinen kiertokoulunopettajatar yritti alussa puheenaihetta kääntää, mutta turhaan ponnisteltuaan viimein itsekin sen pyörteisiin kuumeisena heittäytyi.
Vasta sitten, kun tavanmukainen kahvivirsi oli veisattu, saatiin tappi tämän kaikkien mieltä kiinnostavan asian eteen, ja ruvettiin muista »päivänkysymyksistä» keskustelemaan.