Gertrud. Mitä juonia te siellä taas kudotte?
Wilhelmi. Ei mitään erinomaista; Jaakko vaan ei tiedä miten varustaisi häätoimet, puvut ynnä muut tarpeet.
Jaakko. Puvutko ja tarpeet?
Gertrud. Ohoh! Älkää siitä surko, ne minä paraiten toimitan! Sen toimen tunnen minä perinpohjin ja jo tänään ryhdyn työhön.
Jaakko. Eihän tässä vielä kiirettä ole.
Gertrud. Onpa maar kiirettä! Pitää siivota huoneet, varustaa vaatteet, laittaa ruo'at. Tarvitaanpa vielä uusia huonekaluja, kyökkitarpeita, morsiusvaatteita ja tuhansia muita tarpeita. (Tyytyväisenä.) Niin, niin Jaakko, luota vaan tätiisi. Minä en unhota mitään, en edes lapsen sukkia ja paitojakaan.
Jaakko (pannen kädet ristiin). Taivas! Lapsen paidatkin!
Wilhelmi (ilkkuen). Sukat myöskin.
Gertrud. Lapseni, minä olen ikäänkuin kymmenen vuotta nuoremmaksi tullut; Jumala sinun päätöstäs siunatkoon, Jaakko! Pane vaan päätöksesi heti toimeen, sillä parempi pyy pivossa kuin kaksi kuusessa.
Jaakko (pyyhkien hikeä otsastaan). Kyllä nyt hikoillaan.