Loviisa. Niin, teidän matkakertomuksenne pohjoismaista. Te ette voi käsittää minkä nautinnon tämä kirja on minulle tuottanut.
Wilhelmi (ottaa kirjan ja tarkastaa sitä). Tosiaan, viimeinen teokseni! (Antaa sen takaisin.) Kunhan te ette vaan turmelisi sillä kauneita silmiänne?
Jaakko (tullen hieman pensaasta esiin). Kauniit silmät, kas se kelpaa!
Loviisa. Ne eivät saata katsella mitään jalompaa.
Wilhelmi (sivulle). Hänellä on tosiaan kauniit silmät. (Ääneen.) Kirjallisuus siis teitä miellyttää.
Loviisa. Luuletteko minulta kokonaan puuttuvan halua jalompiin pyrintöihin?
Wilhelmi (äkkiä). En suinkaan! Päinvastoin luulen teidän haluavan kaikkea hyvää ja kaunista. Noin ihana, suloinen ruumis varmaan sisältää myös jalon sielun.
Jaakko. Jalo sielu! Se kelpaa myös.
Wilhelmi (sivulle). Hän on todella vallan viehättävä. Ja mikä sievä kätönen.
(Tarttuu käteen kiinni.)