(Menee huoneesen.)
Toinen kohtaus.
Jaakko ja Wilhelmi (kävelevät miettivinä, kädet selän takana).
Jaakko (hetken kuluttua). Saakelin kohta!
Wilhelmi. Kirottu seikka!
Jaakko (aina vaan kävellen). Pääni on kuin pyörällä. Mitenkähän sitten käynee, kun rouva taloon tulee!
Wilhelmi (samoin). Kauheata! Hirveätä! Eiköhän mitään keinoa pelastukseen! Minkä näköinen se serkku sitten lienee?
Jaakko. En ole vielä häntä edes silmäillytkään.
Wilhelmi. En minäkään. Mutta täti ei anna meille rauhaa, kyllä minä sen tiedän. Hän täyttää uhkauksensa ja jättää meidät.
Jaakko. Mitä me sitte teemme? Me olemme niin perin juurtuneet vanhoihin tapoihimme.