Eero: Kyllä se jo on Arviiti aikoja sitten Amerikan jättänyt…
Taava: Onpa tietenkin! Sehän kuuluu Amerikan ja tämän Suomen välillä olevan niin suuri merikin, että ei kirkkaalla ilmallakaan toista rantaa näe. Tuo Jaakon-Tuomaan Juhokin, joka meriä on niin paljon seilannut, sanoi minulle että…
Eero (Naurahtaen): Kyllä sitä on merta Amerikan ja Suomen välillä. Saa siinä seilata monta päivää, ennenkuin yli pääsee.
Taava: Voi, Vooi! Mutta ompa se kummaa, ettei ne ihmisraukat eksy sinne ijäksi päiväksi…
Eero: Eivät eksy. Kyllä merimies tiensä löytää suuremmillakin merillä.
Taava: Vieläkö niitä sitten on suurempiakin meriä?
Eero: On niitä meriä maailmassa! Sekin Iso Valtameri, joka on toisella puolen maailmaa, on niin suuri, että sen etelän puoleinen laita kohoaa hyvän matkaa auringon toiselle puolen.
Laitolan emäntä: Hi, hi, hih! Jopas taisi Eerolta tulla vähän liikojakin lasketuksi!
Taavetti: Liijan suurelta se minustakin tuntuu.
Eero: Kyllä se on puhdasta totuutta mitä sanoin! Enkös minä sitä tietäisi, kun olen monta vuotta siellä seilannut. Olenpa monet monituiset kerrat katsellut sieltä valtameren toiselta laidalta, kuinka sinne aurinko paistaa pohjoisesta, sen sijaan, kun se täällä näyttää olevan etelän puolella. Ja ei suinkaan se muutoin sillä tavoin näyttäisi, jos ei maailma ylettyisi auringon toisellekin puolen!