Haaralan isäntä: Mutta niinhän ne opettavat kouluissa, että maailma on pyöreä kuin pallo, joka kantilta.
Eero: Niinhän ne opettavat, mutta toisenlaiseen käsitykseen olen minä tullut. Maailma on soikea niinkuin soikka peruna ja lisäksi toinen pää käpristynyt ylös päin, auringon taka, eteläpää nimittäin. Sen vuoksihan etelämaissa onkin niin lämmin.
Taava: Eero kai sen parhaiden tietää, kun on niin paljon maailmaa kulkenut. — Vaan kyllä se tosiaan on kummallinen tämä maailma!…
Taavetti: On se! Mutta se minusta on käsittämätöntä, että mitenkä kaikki pysyy niin tasaisesti maan pinnalla, kun se niin monimutkainen on?
Taava: No sanokaas muuta! Kyllä se on kummallista!
Laitolan emäntä: Ihmeellisiä ne ovat Luojan työt!…
Liisa (Tulee, kantaen kahvia suurella tarjottimella. Heti hänen jälessään Martta, kummassakin kädessään porsliinilautanen, joissa on: toisessa korppuja ja toisessa rinkeliä. Kahvia ja etenkin nisua ottaessa naiset kursailevat, huudahtellen: "No, eihän sitä nyt olisi tarvinnut!" ja "Näin paljon nisuakin!" y.m.s.)
Martta (Nisua jakaessaan): No, ottakaa nyt, elkää säästäkö! — Ottakaa, ottakaa! — Ei sitä monesti satu meilläkään näin olemaan, mutta nyt kun on ainoan poikamme kotiatulopäivä, niin pidetään nyt tässä vähän tulijaisia.
Taavetti (Kahvia ottaessaan, kaivettuaan ensin tupakkapurun poskestaan, jonka asettaa piirongin nurkalle): Niinpä vainkin, tulijaisia — kyllähän se tuntuisi lystiltä kenestä hyvänsä, kun saa Amerikassa rikastuneen poikansa kotiin…
Martta: Lienee rikastunutkin, kukapa sen niin tarkoin tiennee. Mutta vaikkapa tulisi vain köyhänäkin, niin rakkaudellapa hänet kuitenkin vastaan ottaisimme.