(Pyyhkii silmiään)
Taava: No, sepä nyt on tiettyä se! Sellainen poika kun teidän Arviiti! Niitä ei kaikilla äideillä olekaan!
Toiset vieraat: No, harvassa niitä on!
Taavetti: Eipä niitä köyhiä niinkään harvassa ole, mutta jos rikastunut lienee niin — sittenhän se on…
Haaralan isäntä: Taavetin mielestä sitä ei ole maailmassa mitään muuta hyvää kuin rikkautta!
Taavetti: Huonoako se raha sitten on? Hyvinpä se kelpasi sinullekin, kun keväällä minulta sait lainaksi 200 markkaa!
Haaralan isäntä (Suuttuneena): No, senhän sinä, vietävän kölli, olet saanut jo takaisin! (Toisille): Ja ajatelkaas, kun 10 markkaa vain otti korkoa kahdestasadasta kolmen kuukauden ajalta!
(Hetkinen kiusallista äänettömyyttä).
Taava: Niin, hm, tuota, niinhän se… mutta kauanpa se Arviiti vaan viipyy!
(Menee katsomaan akkunaan).