Parin toverini kera seison vaunun vieressä, jonka kylkeen kiinnitetty taulu ilmoittaa "Tornioon".
Matka tuntuu huimaavalta. Halki koko Suomenmaan ja sitten — — — Asemakello soittaa kolmannen kerran. Matkustajat kiiruhtavat paikoilleen.
— Näkemiin!
— Hyvästi, hyvästi!
— Tule pian takaisin!
Juna viheltää ja lähtee liikkeelle; hiljaa heilahdellen kiitää se ohi tutun, kotoisen Auran kaupungin. Joka talo, jokainen taakse häipyvä katu on tuttu, vie iloisen muiston mennessään huolettomilta lapsuuspäiviltä, kouluajoilta.
Koskapa näen sinut jälleen, kaunis, rauhaisa Turku!
Tuomiokirkon torni kaartuu majesteetillisena etelään.
Hyvästi Turku, Varsinais-Suomi, kotiseutu!
Juna kiitää kylien, vainioiden ja metsien läpi pohjoista kohti. Vaunut ovat kylmät. Ikkunoista käy viima.