— Aufstehen! kajahtaa vahtivuorossa olevan aliupseerin herätyshuuto. Säikähtyneitä kasvoja tirkistelee peiton alta. Tuvan alkuasukkaat hyppäävät reippaasti pystyyn ja alkavat peseytyä, mutta eilen tulleet ovat vähän ymmällä asemasta.
— Mi-missä sitä nyt taas ollaankaan? murahtaa joku kesken uniaan herännyt. Kova todellisuus vasta vähitellen alkaa selvitä. Mies katselee seiniä, vuoderivejä, hämärässä hääriviä puolialastomia ihmisiä. Näyn täydelleen masentamana hän vetää peiton niskaansa ja yrittää nukkua uudelleen. Ehkä tämä juuri onkin unta ja kun vasta uudelleen oikein herää, makaakin onnellisena kotikamarissa omalla vuoteellaan. Tämän täytyy olla unta, jotain painajaista tai muuta — vatsankipua!
— Mitä elämää ne siellä pitävät keskellä yötä, kun herättävät! kiivailee eräs nuori helsinkiläinen herrasmies, joka ennen muinoin pääkaupungissa opintojaan harjoitellessa on tottunut nukkumaan lähelle kello 12.
Mutta rekryytit saavat pian huomata, että "kyllä kruunu" — — —
Aliupseerit ovat yleensä vihatuimpia olentoja, mitä rekryytti tuntee ja on tuntenut. Oli sitten työssä tai levossa, aina ne ovat hänen kintereillään tarkastelemassa, näykkimässä ja komentamassa. Hitaalle suomalaiselle isänmaan ystävälle ne ovat oikeita kiusanhenkiä. Nehän ne katkeroittavat muuten eloisat repäisevät muistot "sotaopin harjoituksista." Yölläkin rekryytti on aliupseerin valvonnan alaisena. Joka tuvassa näet asuu vähintään yksi aliupseeri — korpraalikunnan johtaja. Nyt tälle tarjoutuu tilaisuus näyttää rajatonta valtaansa noihin uppiniskaisiin nähden, jotka peittonsa sisään kääriytyneinä koettavat intohimoisesti unohtaa tylyn todellisuuden. Nyt hänellä on tilaisuus heti alusta alkaen opettaa heille kunnioitusta esimiehiä kohtaan ja samalla kuria ja hyvää järjestystä, lyödä näin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
— Mitäs tämä on? Ettekö te vetelykset aio nousta, kun komennetaan aufstehen? Haloo lurjukset, kyllä minä teille opetan, mitä komento merkitsee!
Hän kiskaisee armotta peitot lattialle silminnähtävästi koko sielustaan nauttien noiden sätkyttelevien paljasjalkaisten eliöiden hätäytyneistä, avuttomista katseista…
— Tekö olette sotilaita! Liukkaasti pystyyn taikka minä näytän teille. Kyllä minä teidät opetan — minä! Ettekö tiedä, mikä rangaistus sotalain mukaan seuraa tottelemattomuudesta esimiestä kohtaan?
Miehet kömpivät pystyyn.
— P—kele! pääsee erään onnettomuustoverin hampaitten välistä.