— En minäkään.
— Mutta tiukassa taitaa pääsy olla, meillä on mahtava joukko vihollisia.
— Vielä siinä välillä miestä tippuu.
— Tippuu ja tippuu montakin.
— Kunpahan edes loput kerran seisoisivat Suomen maakamaralla. Silloin olisi meidän tarinamme päättynyt.
— Eikä ne sitten sieltä lähde, ei voimalla, ei millään.
Puhujan posket hehkuvat. Herää nurkassa muitakin ja puheen sorina täyttää pienen hirsimajan. Kynttilä sammuu. Pimeässä puhe jatkuu, ei ole varaa sytyttää uutta valoa. Mutta mieliala on taas ihmeen toivorikas, hentomielisyys kaukana. Taas lasketaan leikkiä ja loihditaan kuvia tulevasta suur-Suomesta.
— Kun ryssät on ajettu pois Suomesta, valloitetaan Vienan-Karjala.
— Arkangelia myöten se otetaan.
— Ja raja pannaan menemään Laatokasta Äänisjärven kautta Vienan lahteen.