— Missä se Reino on? kysäisi emäntä.
— Reino hoi! Reino hoooiii! huudettiin heti ovesta ja kolmesta ikkunasta.
Reinon pää kohosi hitaasti navetan katolta katonharjan yli. Hän tirkisteli ensin varovaisesti saadakseen selville, oliko asia hauska vai ikävä.
— Reino hooii!
— Mitä?
— Tule pian tupaan, emännällä on asiaa.
Reino arveli silloin äidin laittaneen pannukakkua ja tahtovan lepyttää häntä erään heidän välillään viime viikolla sattuneen erimielisyyden takia, josta edellä on puhuttu. Emäntä oli näet ottanut käytäntöön sellaisen perin arveluttavan tavan, minkä johdosta Reino oli jo toista viikkoa odottanut joko pannukakkua tai lautasellisen vadelmahilloa. Nyt hän juoksi pyrynä tupaan.
— Reino! huuteli emäntä kimeällä äänellä. — Se on ihan merkillistä, kun nyt hiivakin taas on loppunut. Reino! Juoksepas kiltisti hakemaan hiivaa kirkonkylän kauppiaalta.
Reino hiukan nolostui. Hän oli ollut pannukakusta jokseenkin varma. Ja sitä paitsi, ei sinne kirkonkylän kauppiaan luo niin vain kiltisti juosta. Äiti näytti unohtavan Kukolan talon, joka oli maantien varrella, ja ennen kaikkea Kukolan pojat. Sillä matkalla voi saada, selkäänsä.
Reino koetti estellä.