— Kaksi! vaikeroi Vaito, mutta minä söin ne paikan päällä.
— Jaha, näin — ensimmäiselle ja näin — — toiselle omenalle ja tämä — tämä se tapahtuu varmasti oikean paikan päällä.
Sitten lukkari heitti pojan luotaan sanoen:
— Kas noin! Juuri sillä lailla sanoo Ruotsin vanha laki, mutta se on vasta toinen puoli asiasta.
— Mikä se toinen puoli sitten on? kysyi Vaito kyynelten vuotaessa silmistä ja leukapielten värähdellessä.
— Tahdotko sinä tietää sen toisen puolenkin? kysyi lukkari leppyneenä.
— Tahdon! vastasi Vaito.
— Sinun on korvattava varastamasi tavara Laukan patruunalle.
— Millä minä sen korvaan?
— Milläkö korvaat! Työlläsi! Saat itse hankkia korvaussumman.