Reino puki saamansa käskyn mukaan pyhävaatteet ylleen. Sitten hän kuljeksi huoneesta huoneeseen, ihmetellen tuota tohinaa, lattiain kuurausta, huoneiden toimittamista ja puhdistusta, vaikka ei ollutkaan joulu eikä juhannus. Pian hän väsyi katselemiseen, varsinkin kun huomasi olevansa kaikkien tiellä ja hän meni pihalle. Kun kuitenkin sinnekin kuului avatuista ikkunoista tuo tohina, lähti Reino tien varrella olevalle kukkulalle.
Jonkin ajan kuluttua saapui sinne Vaito ja pian sen jälkeen Rantalan
Anssu.
— Minne sinä menet? he kysyivät Reinolta.
— En minä tiedä.
— Minkätähden sinulla on pyhävaatteet ylläsi?
— En minä tiedä.
— No mi-mitä sinä meinaat tehdä? Sepä oli kummallista.
Sitten Reino kertoi, mitä ihmeellistä hän varhaisesta aamusta alkaen oli kokenut, että hänen äitinsä oli "huimalla" tuulella ja oli antanut hänelle vain kylmän käskyn pukeutua juhlapukuun ja olla kotona kello kaksi.
Pojat alkoivat miettiä ja tulivat vähän levottomiksi.
— Jos siellä pidetään käräjiä, arvaili Vaito.