Punaisten rintama keskustassa oli pysähtynyt linjalle Ora—Pullila—Kavantsaari—Kilpeenjoki. Suurin ja lähin vaara, joka oli uhannut Antreaa, oli vältetty sillä kertaa. Ja kenraali Mannerheim lausui kiitossähkösanomassaan taistelujen johdosta:
"Ilmoittakaa upseereillenne ja urheille karjalaisille minun sydämmellinen kiitollisuuteni siitä, että he niin sitkeästi ovat Karjalaa puolustaneet. Lähettäkää kaatuneitten sankarien omaisille sanoma minun syvästä osanotostani heidän suruunsa. Tehkää samalla esitys enimmän kunnostautuneiden palkitsemisesta risteillä ja mitaleilla".
Yleissilmäys osoittaa tilanteen muuttuneen suuresti viimeisinä päivinä, mutta meille monessa suhteessa edullisemmaksi. Joukko-osastot, jotka olivat jaetut kolmeksi pataljoonaksi ja Kiviniemen erilliseksi komennuskunnaksi, pystyivät osapuilleen hoitamaan rintama-osansa, joskin upseerien puute tekee ääretöntä haittaa. Miehistö tottuu kuulatuiskuun ja osittaiseen taistelujärjestykseen, vaikkakin "kiertoliike" vielä pyrkii peloittamaan yhtä ja toista.
Myöskin täytyy muistaa tykistöämme, joka sekin yhdestä luvuistaan oli kasvanut kahdeksi. Puhelinverkko alkaa sekin jo selvitä ja maakunnan "strategisesti tärkeät paikat" — kuten Räisälän kirkonkylä — alkavat rauhoittua. Monta kiitosta ansaitsee myöskin insinööri-kunta, joka työskenteli itsenäisesti ja ansiokkaasti heti ensi päivistä saakka. Sen ja rautatie-henkilökunnan ansioksi on laskettava monta kaunista saavutusta, vaikkei niistä ennemmin olekaan paljoa mainittu.
Kuten jo sanoin, alkoi tilanne selvitä ja olikin se tarpeen vaatimaa, sillä edessä olevat taistelut, vaivat ja vastukset sitä kyllä kaipasivatkin.
Rintama laajenee.
Kun punaisten suurrynnistys näin oli epäonnistunut aikana, jolloin he olivat taisteluvalmiudessa paljon pitemmällä kuin me, niin voitiin täydellä syyllä suhtautua levollisesti vastaisiin tapahtumiin.
Niinpä kirjoittaakin sotakatsauksen laatija "Tiedonannot"-lehdessä, joka oli Karjalan Armeijakunnan virallinen lehti, 19 päivänä vakuuttavasti ja toivorikkaasti taistelujen johdosta:
"Verisimmiksi muodostuivat kuitenkin hyökkääjäin tappiot Kavantsaaren, Ahvolan, Oravalan ja Pullilan taisteluissa. Näissä monta päivää yhteen menoon kestäneissä otteluissa nousi hyökkääjäin mieshukka päivittäin useihin satoihin miehiin kuolleina ja haavoittuneina. Ja niiden lopputuloksena oli Ahvolan ja Oravalan kylien joutuminen horjumattomasti meikäläisten käsiin. Punaisten näiden kylien kautta suunnittelema kiertoliike Hannilan valloittamiseksi raukesi turhiin ja meidän asemamme Hannilan alueella on lujempi kuin koskaan ennen."
Miten varmat punaiset olivat suuren hyökkäyssuunnitelmansa menestymisestä, näkyy siitä, että he taistelujen vielä parhaillaan riehuessa kiiruhtivat lähettämään pietarilaiseen "Nowaja Shisn"-lehteen tiedonannon, jossa pöyhkeillen ilmoitetaan sanasta sanaan seuraavaa: