"Punakaartilaiset ovat kulkeneet Vuoksen yli ja miehittäneet Imatran vesiputouksen. Antrean rautatieasema, jolla on tärkeä strateginen merkitys koko Itäsuomelle, on vallotettu. Samoin on vallattu suuri Vuoksen yli johtava rautatiesilta, joka on ainoastaan vähäpätöisesti vahingoittunut!"
Hyökkääjille aiheuttamansa raskaan mieshukan lisäksi ottivat meikäläiset viime viikon taisteluissa runsaan sotasaaliin. Ja kuitenkin otti meikäläisten puolelta taisteluihin osaa ainoastaan monin kerroin vähälukuisemmat voimat. Näiden joukkojen sankariutta ja suurta taistelukuntoisuutta meidän onkin voitoistamme kiittäminen! Nämä sotilaalliset avut ovat piirtäneet viime viikkoisissa voimain mittelyissä kauniin lehden nuoren Karjalan armeijamme nuoreen sotahistoriaan. "Ja ne avut antavat meille myöskin pettämättömät takeet lopullisesta voitosta!"
Ylläolevasta käy täysin selville punaisten ja ryssien suunnitelmat Vuoksen rintaman murtamiseksi: Imatra ja Antrea olivat ne tärkeät paikat ja tukikohdat, jotka ensin oli vallattava!
Jo 13 päivänä tapahtui Oran ja Noskuan takaisin valtaus klo 12.10 j.p.p. sekä iltapäivällä Korvenkylän tyhjentäminen punaisista. Mutta jo 14 päivänä laajensivat nämä hyökkäysaluettaan ulottaen sen myöskin Jääsken Kuurmanpohjaan. Näin oli muodostunut yhtenäinen rintama Saimaasta Heinjoelle asti ja vihollisen lukumäärä sillä alalla voitiin arvioida n. 3,500 mieheksi. Vastassa oli vain tuhatkunta, suurimmaksi osaksi berdaneilla varustettua miestä.
Ottaen huomioon punaisten psykologian, täytyi heitä tavoittaa yöpuulta ja yhtämittaa hätyytellä. Siksipä järjestettiinkin vahvoja suksipatrulleja, jotka häiritsivät rintamantakaista rauhaa milloin yhtäällä, milloin taas toisaalla.
Joukkojen välttämättömälle liikkuvaisuudelle oli tärkeää saada kylliksi paljon suksia ja mobilisoida kaikki paikkakunnan hevoset kuljetusta varten. Vain siten kävi mahdolliseksi yhtäkkiä heittää 100-150 miestä yön aikana Joutsenosta Heinjoelle tai päinvastoin. Vain samojen joukkojen tarkasti harkitun ja kylliksi nopean siirtelemisen avulla kävi mahdolliseksi peittää viholliselta rintaman todellinen tila. Se taas oli itsestään selvää, että jos punaiset olisivat tienneet rintamajoukkojemme suuruuden, tai saaneet niistä aavistuksenkin, niin he olisivat kasvaneen itseluottamuksensa avulla lyöneet itsensä läpi. Mutta nyt oli toisin. Huhut, jotka valkoisella puolella kierrellen tiesivät Antreassa olevan 6, jopa yhdeksänkin tuhatta hyvin asestettua miestä, kasvoivat kolminkertaisiksi, ennenkuin ne ehtivät punaisten tietoon. Näitä huhuja oli kaikin tavoin ylläpidettävä, vieläpä itse teossa koetettava ylittääkin.
Kaikki tuo kävi päinsä vain nopean liikunnan ja toisiaan seuraavien sotatoimien avulla. Heti kun Ora ja Noskua olivat miehitetyt, asetettiin toinen kolmituumaisista tykeistämme Oralle ja ryhdyttiin sen ja panssarivaunutykin avustaessa valtaamaan Pullilan kylää, mikä onnistuikin. Taistelusta ja useamman päivän rasituksista väsähtäneet miehet eivät kuitenkaan pystyneet pitämään hallussaan taistelemalla vallattua alaa. 16 päivänä evakuoitiin Pullilan kylä tuoden sieltä kaikki pelastettavissa olevat tavarat Oralle. Kohta sen jälkeen valtasivat Kavantsaarelta työntyvät punaryssien laumat taas äskettäin menettämänsä kylän.
Punaisten palveluksessa oleva lentäjä heitti 15 päivänä ensi kerran lentolehtisiä ja pommeja Antreaan saamatta vaurioita aikaan.
Joskin venäläinen sotaväki oli saanut määräyksen taistella punakaartilaisten riveissä ja monet matruuseista noudattivatkin tätä määräystä, niin supistui heidän taisteluhalunsa kuitenkin suurimmaksi osaksi palkannostoon. Moniin kymmeniin markkoihin nousevan päiväpalkan ja vapaan ylöspidon sekä ryöstämisluvan kiihoittamina saapui kuitenkin Venäjältä parvi toisensa jälkeen rintamalle koettamaan onneaan. Tykistöupseerit, joita Kavantsaarella ensi viikkoina oli kymmenisen kappaletta, tuottivat suurinta vahinkoa.
Niinikään Oravalan, Ahvolan ja Seitsolan taisteluissa 12 ja 13 päivinä, jotka taistelut olivat käänteentekeviä, ottivat venäläiset sotamiehet raskaan taakan osalleen, mutta saatuaan ankaran löylyytyksen, hävisivät muutamiksi ajoiksi.