Viime viikon taisteluissa saivat kunnostautuneet joukot sotasaaliiksi 4 konekivääriä, noin 50 kivääriä, 25,000 patruunaa, 100-kunta konekiväärivyötä, kuormastoa, useita hevosia, puolisensataa paria suksia ja paljon muuta sotilastavaraa.
Tappiomme kuolleissa ovat kolmisenkymmentä ja haavoittuneissa hiukan enemmän. Vihollisen tappiot sekä taisteluissa tehtyjen havaintojen että jälkeenpäin saatujen luotettavien tietojen mukaan monenkertaiset.
Toinen yleisrynnistys.
Saatuaan ankaran läksytyksen Ahvolassa ja yhtä nopean karkoituksen Noskualta, ryhtyivät punaryssät suurpiirteisempään yritykseen. Käsittäen Vuoksen rintaman itselleen vaaralliseksi päättivät he Kiviniemen kautta hyökätä selkäpuolelle ja tuhota yhdellä iskulla koko Karjalan Armeijakunnan. Niin helposti se ei sentään käynyt kuin punaisten johtajat sen ajattelivat. Raudun kirkolla syntyneessä taistelussa saivat Raasulista hyökkäävät joukot pontevan vastuksen ja palasivat verissä päin rajan taakse.
Vaikkakin vähäisillä joukoilla ja vaikeissa oloissa, täytyi alotetta pitää käsissä niinkauan kuin mahdollista. Raudun taisteluun täytyi vielä lähettää kaikki harjoituksissa olleet miehet, joten täyte- ja lisämiehistön saanti Antreaan kävi mahdottomaksi. Siitä huolimatta ja ottaen huomioon, että vihollisen uhka Kilpeenjoelta ja Kavantsaarelta käsin oli suuri, täytyi punikkijoukkojen huomiota kääntää muualle. Ettei Venäjältä pääsisi esteettömästi virtaamaan kaikenlaista sotilastavaraa, katkaistiin 21 päivänä klo 10 illalla Galitsinan ja Kämärän asemien välillä oleva rautatiesilta: Onnettomuudeksi jäi eteläinen raide ehjäksi, joten tuosta vaivaa ja rohkeutta vaatineesta ylityksestä ei ollut täyttä hyötyä.
Kuitenkin riitti se ja samana päivänä suoritettu Näätälän, Kääntymän, Ristseppälän ja Heinjoen kirkonkylän valtaus pidättämään punaisia päähyökkäyksestään Ahvolan luona kylliksi kauan, että ennätettiin saada Vaasasta matkalla olevat aseet jaetuiksi joukko-osastoille ja vaihdetuiksi miehistön vanhoihin berdaneihin.
Tällä välin oli vihollinen kuitenkin ehtinyt kokoomaan suuria joukkoja Kilpeenjoelle ja Karisalmelle sekä tuonut useita tykkejä Kavantsaarelle. Kun Antreassa oli käytettävissä vain pari kolme 3-tuumaista tykkiä ja niihinkin vielä rajoitettu määrä ammuksia, täytyi vihollisen toimintaa kaikin keinoin häiritä. Siksipä tulikin Näätälässä olevien joukkojen rynnätä Karisalmelle ja vallata asema. Vaikeitten olosuhteiden takia se ei kuitenkaan onnistunut, mutta sitä paremmin kävi samanaikaisesti tapahtunut Syvälahden kylän valtaus Kavantsaaren länsipuolella.
Samaan aikaan, helmikuun 23 päivänä, käytiin myös taistelua Valkjärvellä Suontaan kylässä, jossa punikkien täytyi perääntyä. Sitä kiinteämmin pysyivät punaryssät Raudun asemalla, Maanselän ja Liippuan kylissä.
Että kaikkialla käytäviin taisteluihin olisi ollut tarvis johtokykyisiä upseereja, on itsestäänkin selvää, mutta mistä niitä ottaa. Yksinpä esikuntamiehetkin, välttämättömimmätkin miehet keskusjohdosta täytyi silloin lähettää eri ilmansuuntiin rintamajoukkoja ohjaamaan. Ja kaiken kiireen lisäksi saapui kenraali Mannerheim, Suomen tasavallan sotajoukkojen ylipäällikkö, Antreaan. Kellon käydessä yhdeksää lauantaina helmikuun 23 päivänä pysähtyi ylimääräinen juna Antrean asemalle.
Ylipäällikön mukana seurasivat esikuntaupseerit eversti Rehausen, ratsumestari Ignatius ja rautateiden kuljetuspäällikkö Lohman.