Kenraali Mannerheim tervehti asemalla olevaa vartiota lyhyellä suomenkielisellä puheella:
"Sinä vaikeana aikana, jolloin Suomen kansan täytyy melkein ilman aseita taistella maanpettureita vastaan, ovat Karjalan pojat taistelleet urhoollisuudella, joka on herättänyt minussa ihastusta. Pyydän kiittää teitä!"
Puheen päätyttyä luki ratsumestari, nykyään kenraalimajuri, Ignatius joukoille seuraavan, Suomen ja Vienan karjalaisille osoitetun, kenraali Mannerheimin julistuksen:
"Kaikille Suomen ja Vienan karjalaisille!
"Saapuessani Karjalan rintamalle tervehdin urhoollisia karjalaisia, jotka niin miehuullisesti ovat taistelleet Leninin roistoja ja heidän kurjia kätyreitään vastaan, miehiä vastaan, jotka Kainin merkki otsallaan hyökkäävät omien veljiensä kimppuun. Leninin hallitus, joka toisella kädellä lupasi Suomelle itsenäisyyden, on toisella kädellä lähettänyt sotaväkensä ja huligaaninsa, niinkuin hän itse on ilmoittanut, valloittaakseen takaisin Suomen ja kukistaakseen meidän punakaartien avulla Suomen nuoren vapauden vereen. Yhtä petollisesti ja katalasti koettaa hän nyt, kun hän tuntee voimamme kasvavan, ostaa kansamme ja hieroo sen kauppaa Suomen kapinoitsijain kanssa, luvaten heille Vienankarjalan, jota hänen punainen armeijansa hävittää ja ryöstää. Me tunnemme hänen lupaustensa arvon ja olemme kyllin vahvat vapauttamme ylläpitämään ja puolustamaan veljiämme Vienan-Karjalassa. Meidän ei tarvitse ottaa armolahjana sitä maata, joka jo veren siteillä kuuluu meille, ja minä vannon sen suomalaisen talonpoikaisarmeijan nimessä, jonka ylipäällikkönä minulla on kunnia olla, etten pane miekkaani tuppeen, ennenkuin laillinen järjestys vallitsee maassa, ennenkuin kaikki linnoitukset ovat meidän käsissämme, ennenkuin viimeinen Leninin soturi ja huligaani on karkoitettu niinhyvin Suomesta kuin Vienan-Karjalastakin. Luottaen oikeaan, jaloon asiaamme, luottaen uskollisiin miehiimme ja uhrautuvaisiin naisiimme luomme me nyt mahtavan, suuren Suomen!
Mannerheim."
Julistuksen luettuaan kohotti ratsumestari Ignatius kolminkertaisen eläköönhuudon Suomen ja Vienan Karjalalle sekä suurelle, vapaalle Suomelle. Lyhyen aamiaishetken kestäessä kenraali Mannerheim vielä toisti kiitoksensa Karjalan Armeijakunnan päällystölle ja joukoille menestyksellisestä ja sankarillisesta toiminnasta yhteisen asiamme voittoon viemiseksi.
Kenraali Mannerheim matkusti seurueineen klo 12 päivällä takaisin päämajaansa.
Kaikista seikoista huomasi, että vihollinen oli aikonut ratkaisevasti ryhtyä taisteluun musertaakseen Vuoksen rintamaa puolustavat joukot. Tuoden yhä uusia joukkoja, konekiväärejä ja tykkejä entisiin rintamapaikkoihin, levitti se rintamaansa lähettäen suuria joukko-osastoja Muolaan ja Valkjärven kautta etsimään rintaman heikoimpia kohtia ja sieltä uhkaamaan sivustoja ja rintaman taustaa. Niinpä jo Kuusassa ja Punnuksen kylissäkin tapaamme runsaasti kuularuiskuilla ja tykeillä varustettuja punaisten joukko-osastoja.
Taistelut Valkjärvellä ja Raudussa osoittavat laajenemisen oireita. Painostus Jääsken Penttilässä alkaa käydä sietämättömäksi, samoin alkavat suuret punikkilaumat liikehtiä Joutsenosta käsin Imatralle.