Paitsi ratsu- ja jalkaväen suorittamaa lähitiedustelua, oli valkoisella armeijalla Antrean rintamalla omat tiedustelu-verkkonsa Pietarissa, Viipurissa ja Lappeenrannassa. Niiden kautta saatiin jokapäiväiset luotettavat tiedot punaisten voimasuhteista ja lähimmistä suunnitteluistakin.
Jos punaiset sattumalta olisivatkin saaneet tiedon meikäläisistä voimamääristä ja sijoituksista, niin sotkeutuivat he pian tuontuostakin tapahtuneiden valehyökkäysten johdosta. Milloin niihin otti osaa suuremmat, milloin pienemmät joukot, aina ne kumminkin sitoivat vihollisen voimia ylimääräiseen työhön. Patrulli-retket Pietarin—Viipurin rata-osalla, Hillinsillan räjäyttäminen Simolan ja Lappeenrannan välillä sekä radan särkeminen Talin ja Karisalmen sekä Raudun ja Raasulin välillä keskellä taisteluja olivat omiaan herättämään punaisissa levottomuutta ja pelkoa.
Vaikkakin heikompana voimasuhteiltaan, pystyi valkoinen armeija kuitenkin puolustustaistelunsa ohella valmistautumaan hyökkäykseen. Teknillinen osasto oli ryhtynyt kaikkiin tarpeellisiin tie- ja vesi-rakennuspuuhiin. Jo 10 päivänä maaliskuuta avattiin laivaliike Vuoksella, eikä se sen jälkeen enää umpeen päässyt. Puhelinverkosto, joka taistelujen aikana oli osoittautunut mallikelpoiseksi, oli valmis ulottamaan toimintansa kaksi vertaa laajemmalle alalle. Taistelevat joukko-osastot, pataljoonat ja komppaniat, olivat rykmenttiensä välityksellä hankkineet itselleen riittävät kuormastot ja muutenkin varustautuneet eteenpäin kulkuun. Kaikkialla odotettiin vain lähtökäskyä. Mutta se aika oli vielä viikkojen takana.
Kuitenkin oltiin päästy jo niin pitkälle, että siirryttiin puolustuksesta hyökkäykseen. Ja "hyökkäys vie yleensä voittoon, puolustus tappioon. Jos jostakin syystä ollaan pakoitetut puolustautumaan, niin on mahdollisimman pian koetettava muuttaa puolustus hyökkäykseksi. Jo tietoisuus siitä, onko kysymyksessä hyökkäys vai puolustus, vaikuttaa suuresti miehistön mielialaan".
Siihen vetosi myös ratsumestari Elfvengren, kun hän siirtyi puolustuksesta hyökkäykseen. Hän ei tahtonut jättää viholliselle hyökkäyksen suomia etuja, vaan päätti itse ratkaista tilanteen aktiivisella toiminnalla. Joskaan ei koko Vuoksen rintamalla vielä voitu ajatella yleishyökkäystä, niin niissä merkeissä siellä kylläkin elettiin ja työskenneltiin.
Raudan valloitus.
Kuten edelläolevasta jo käy selville, varustauduttiin Raudussa hyökkäykseen. Samaan aikaan kiertyi rautainen rengas Tampereen ympärille, herättäen toiveita suuremmista liikkeistä ja ratkaisuun johtavasta käänteestä sotatoimissa Antrean rintamalla. Sillä heti Tampereen valtauksen jälkeen piti meidän saada sekä tykistöä ja ampumatarpeita että miehistöä runsaslukuisesti voidaksemme ryhtyä "Viipurin valtaukseen".
Mutta odottamatta niitä ryhtyi I rykmentin päällikkö hyökkäämään.
"Raudun asemalle on kokoontunut suurempia punikkien voimia, paljon käyttämättömiä tykkejä ja sotatarpeita", ilmoitti hän päiväkäskyssään. "Raudun vihollisen selkäpuolella ovat kaikki tiet, sillat ja kylät melkein tyhjät ja suojelemattomat. Koska punikeilla on nälkä, ovat he päättäneet näinä päivinä hyökätä saadakseen meidät toiselle puolelle Suvantoa. Pietarin—Raasulin rautatie on heillä tässä apuna. Ettei tämä tapahtuisi, olen päättänyt seuraavaa: Polttaa kaikki sillat heidän selkäpuoleltaan ja samalla kiertoliikkeen jälkeen meidän urhoollisilla joukoillamme hyökätä Rautuun punikkeja vastaan heidän selkäpuoleltaan, niin että kaikki tykit ja muut sotatarpeet jäisivät meidän käsiimme. Ja uskon, että me karjalaiset ja savolaiset yhteisillä ponnistuksilla pakotamme maanpetturit ja ryssät kiireesti lähtemään maasta."
Kun ei vihollinen voinut työntää joukkojamme niiden ottamista asemista, niin tuli hyökkäyksen lähtökohdaksi linjalla Raudun kirkonkylä—Leinikkälä—Mäkrä—Orjasaari oleva rintama.