Vihollisen selkäpuolelle ajateltu isku oli suunniteltu tehtäväksi vasemman sivustan eli Palkealan kylän kautta ja sitävarten koottiin joukot äärimmäisen oikean sivustan eli Mälkölässä ja Valkjärvellä taistelevista joukoista. Joukkojen siirto tapahtui Suvannon jäätä pitkin ja niin salassa, etteivät sitä omatkaan joukot tienneet, ennenkuin seuraavana päivänä.
Kahden eri osaston onnistui osittain tuhota Venäjän puolella olevat Viisjoen ja Sahajoen rautatiesillat, pääjoukko valtasi suunnitelman mukaisesti varhain saman päivän aamuna Raasulin kylän, tosin kiivaan taistelun jälkeen, mutta toisen joukko-osaston yritys vallata Raasulin asema ei onnistunut. Raudusta apuun rientänyt punaisten panssarijuna ratkaisi taistelun näiden eduksi.
Sillä aikaa kun tämä tapahtui Raudun aseman eteläpuolella, oli muilla rintamanosilla Raudun aseman ympärillä taisteltu koko päivä erittäin kiivaasti. Puolenpäivän tienoissa olivat Raudun kirkonkylästä hyökkäävät joukot jo noin puolen kilometrin päässä asemalta ja illalla pääsivät Mäkrältä ja Orjasaarelta käsin taistelevat joukot 100-50 metrin päähän vihollisen päävarustuksista. Siitä huolimatta täytyi hyökkäys keskeyttää, sillä Raasulin aseman valtausyrityksen rauettua eivät joukot voineetkaan hyökätä etelästä käsin Raudun asemalle.
Seuraavana päivänä tuhottiin ennenmainitut sillat rajan takana kokonaan, kuin myöskin Lempaalan aseman vesitorni, mutta uudelleen suunniteltu saartoyritys täytyi taaskin jättää loppuun suorittamatta, kun ei Raasulin asemaa nytkään onnistuttu valtaamaan. Nämä taistelut Raudun aseman eteläpuolella maksoivat kahden pataljoonan päällikön hengen. Jääkäriluutnantti V. Aschanin ampui eräs punainen roisto ja jääkäriluutnantti H. Lindbergin kerrotaan vaikeasti haavoittuneena itse päättäneen päivänsä päästäkseen joutumasta hengissä vastustajien käsiin.
Joskaan näillä vaikeita uhreja kysyneillä taisteluilla ei saavutettu kaikkea sitä, mitä oli tarkoitettu, niin oli kuitenkin voitoksi laskettava vihollisen hyökkäyssuunnitelman estyminen. Ja kaksi vuorokautta kestäneiden taistelujen jälkeen jäi vahva vartioketju Raudun aseman ympärille pääjoukkojen vetäytyessä lepäämään lähtöasemiin ja iskujoukkojen siirtyessä vasemmalta sivustalta oikealle eli Maanselän kylän puolelle.
Kun vihollisella todettiin olevan moninkertainen ylivoima ja taistelujen käyvän kovin verisiksi, sain äärimmäisillä ponnistuksilla käytettäväkseni 8:nnen jääkäripataljoonan, joka oli harjoitettu Sortavalassa ja oli kaikinpuolin taisteluvalmiina.
Saavuttuaan Maanselän kylään ja asemiin Raudun aseman eteläpuolella, valtasi se ensi töikseen huhtikuun 1 päivänä Raasulista päin tulleen panssarijunan ja siinä runsaasti sota- ja muonavarastoja. 8:s jääkäripataljoona alkoi toimintansa menestyksellisesti ja kiitosta ansaitsevasti. Sitä johti silloin jääkärikapteeni L. Oesch.
Nyt oli saartorengas Raudun aseman ympärillä ehyt ja yhtenäinen. Nyt päätti I rykmentin komentaja ryhtyä ratkaisevaan lopputaisteluun. Avuksi saadulla järeällä tykistöllä — alunpitäen oli vain 1 kolmen tuuman tykki ja 5 konekivääriä — pommitettiin ensin kiivaasti asema-aluetta ja sitten klo 5 j.p.p. antoi johtaja käskyn saartojoukoille yleiseen rynnäkköön. Koko yön kestäneiden taistelujen jälkeen onnistui eräiden joukko-osastojen tunkeutua asemalla olevaan varastohuoneeseen, jonka he, saatuaan käskyn hyökkäyksen keskeyttämiseen, poislähtiessään sytyttivät palamaan.
Taistelussa kärsi vihollinen siksi suuria tappioita, ettei se tahtonut jäädä odottamaan uutta hyökkäystä, vaan päätti pyrkiä saartoketjun läpi. Peittääkseen tätä aikomustaan ryhtyi se huhtikuun 5 päivän aamuna klo 8 ampumaan tykistöllään vimmatusti pohjoiseen suuntaan. Kohta sen jälkeen sytytti se varastonsa Raudun asemalla ja ryntäsi tihein joukoin Maanselän kylään päin.
Huomattuaan vihollisen aikomukset, antoi johtaja käskyn uudelleen ryhtyä hyökkäykseen, jolloin asema-alue jo klo 1 aikaan oli meikäläisten hallussa. Vihollisen tiheät hyökkäyskolonnat kärsivät hirvittävän mieshukan Maanselän kylään johtavalla tiellä ja metsissä, ja vain noin satakunta miestä lienee päässyt karkuun. Loput joko kaatuivat tai joutuivat vangeiksi, joiden lukumäärä nousi kahdeksaan sataan.