Sotasaalis oli runsas: 13 tykkiä, 40 kuularuiskua, tuhansia kiväärejä ja suuret joukot muuta sotilastavaraa.
Raudun aseman valtaus oli n.s. tuhoamistaisteluita ja viholliselle monessa suhteessa raskas tappio. Sen suuret suunnitelmat murtaa sivustahyökkäyksellä Vuoksen rintama olivat kokonaan tyhjiin rauenneet ja tiedot taisteluista herättivät Venäjän puolella eräänlaisen varovaisuuden näitä Suomen retkiä kohtaan. Vain hädin tuskin ehti kenraali Jeremejeff esikuntansa upseerien kanssa puikahtaa karkuun, eikä hän enää sen jälkeen tullut Suomen puolelle.
Raudun aseman valtauksesta ansaitsevat tunnustuksen kaikki siihen osaaottaneet joukot johtajineen, miehineen. Raskas oli tappio kaatuneissa ja haavoittuneissa meilläkin, mutta lohtuna sentään tietoisuus siitä, että he olivat uhranneet elämänsä ja omat etunsa kansan ja maan parasta katsoen, ja silloinhan ovat kaikki uhraukset vähäisiä.
Kunnia heidän muistolleen on pysyväinen!
Raudun aseman valtaus oli loistava alku hyökkäyssotaan Vuoksen rintamalla. Sitä seurasi rajaseudun puhdistus nopeasti ja varmasti, herättäen eloon toiveet taistelujen pikaisesta päättymisestä ja rauhallisen elämän palautumisesta paljon kärsineeseen Karjalaan.
Ensimäinen suuri taistelu vapaustaistelussamme oli voitolliseen loppuun viety. Toinen saman päivän suuri voitto, Tampereen valtaus, tapahtui lopullisesti vasta myöhään iltapäivällä. Seuraavana eli 6 päivänä lausui Suomen Tasavallan sotajoukkojen Ylipäällikkö joukoille Antreassa:
"Karjalan urheat soturit! Väsymättömällä tarmolla ja suurella suomalaisella sitkeydellä olette te kolmatta kuukautta puolustaneet kaunista Karjalaamme ylivoimaista vihollista vastaan, mutta teidän rintojanne vastaan ovat turhiksi käyneet yhdistyneitten ryssien ja maanpetturien hyökkäykset. Taas olette liittäneet laakereihinne uuden loistavan voiton. Verivihollisenne on lyöty ja vangittu Raudussa ja 13 tykkiä ynnä tuhatkunta vankia on ollut tulos reippaasti ja suurella kyvyllä suoritetuista liikkeistänne ja pontevuudella ja pelkäämättömyydellä suoritetusta hyökkäyksestä. Minä kiitän teidän uljaita päällikköjänne, minä kiitän urheata Karjalan armeijaa, joka ikuisiksi ajoiksi kirjoittaa nimensä Suomen sotahistoriaan."
Kannaksen puhdistus.
Raudun ja Tampereen valloitusten jälkeen alkoi vaivaloinen joukkojen siirtely Karjalaan, joka siirtely rautatiellä vallitsevan liikkuvan kaluston puutteen takia kävi tavattoman hitaasti. Sillä aikaa ehti vihollinen tuoda Venäjältä äärettömät määrät ampuma-aseita ja -varoja, joka seikka Vuoksen rintamalla teki itsensä tunnetuksi: Kiivasta tykistötulta yötä päivää pitkin koko rintamaa, erittäinkin keskittynyttä Ahvolassa ja Oravalassa!
Joutsenossa ryhtyi III rykmentin komentaja jääkärimajuri Ståhlberg huhtikuun 5-8 päivinä häiritsemään vihollisen joukkoja. Kiivaiden taistelujen tuloksena oli vihollisen pakollinen perääntyminen koko Joutsenon rintamalla. Miehittäen Jänhiälän, Karsturannan ja Vesikon asettuivat joukot linjalle Karsturanta—Lipiälä—Kuurmanpohja. Näissä taisteluissa menetti vihollinen paljon miehiä kaatuneina ja haavoittuneina, eikä se seuraavien päivien ankarista ponnisteluista huolimatta voinut enää takaisin valloittaa menettämäänsä aluetta.