"Karjalan urhoolliset soturit! Joka kerta kun saavun Karjalan rintamalle, voin tervehtiä teitä ja onnitella uusista suurista voitoista. Uudenkirkon, Raivolan, Terijoen ja Rajajoen valloitus on katkaissut viholliseltamme tien Pietariin. Viimeinen taistelu on vielä jäljellä. Karjalan pääkaupungin ja samalla punaryssien viimeisen ja vahvimman tukikohdan valloitus. Valtavaa ylivoimaa vastaan olette te verellänne puolustaneet Karjalaa.
"Nyt kun käsky yli rintaman kuuluu: Eteenpäin Viipuriin!, ei löydy sitä voimaa, joka voisi seistä tätä vastaan. Nyt lyö Suomen valkoinen armeija ratkaisevan iskunsa ja kohta on liehuva Suomen lippu ensi kertaa Viipurin linnan tornissa. Eteenpäin Suomen urhoollinen armeija! Isänmaa seuraa teidän voittokulkuanne!
"Antreassa, huhtikuun 24 p. 1918.
Mannerheim."
Viipurin piiritys ja valloitus.
Edellä olen maininnut, että Viipurin kaupunkikin jo oli valkoisten hallussa ja punaisten tuki ja turva silläkin taholla siis pettänyt. Kun kuitenkin nämä tapahtumat, Viipurin piiritys ja valloitus, aivan kuin kruunaavat valkoisen armeijan taistelut ja ponnistelut, niin lienee paikallaan lyhyt selonteko niistäkin tässä yhteydessä.
Kuten jo ennemmin lyhyesti mainitsin, oli kenraalimajuri Tollin hyökkäyssuunnitelma seuraava: eversti Ausfeldin ryhmä puhdistaa kannaksen ja katkaisee yhteyden Pietariin, kenraalimajuri Wilkmanin ryhmä hyökkää idästä ja etelästä Viipuriin ja valloittaa kaupungin samaan aikaan kun everstiluutnantti Sihvon ryhmä tuhoaisi vastustajansa Saimaasta Heinjoelle saakka.
Kenraalimajuri Wilkmanin joukot, joita jääkärieverstiluutnantti Jernström johti eteläistä ja eversti v. Coler pohjoista eli Talin kautta Viipuriin hyökkäävää osaa, valtasivat ankaran taistelun jälkeen Kämärän kyliin ja yöllä klo 1.10 Sainion aseman. Seuraavana aamuna, huhtikuun 21 päivänä, valtasivat eversti v. Colerin joukot Talin aseman. Oikean sivustaryhmän tehtävänä oli pidättää vihollinen asemissaan. Niinpä katkaisikin II Karjalan rykmentin XI pataljoonan lähettämä komennuskunta räjäyttämällä radan Kavantsaaren ja Karisalmen asemien välillä keskellä yötä huhtikuun 24 päivää vasten. Mutta kun seuraavan päivän aamuna ryhdyttiin ratkaisuun s.t.s. tuhoamaan vihollista, niin jättikin tämä kuukausien kuluessa vahvasti varustamansa asemat ja pakeni päätä pahkaa Kilpeenjoen ja Juustilan kautta Viipuriin. Vain muutamissa kohdin taisteli se epätoivon vimmalla; muualla se sytytti talot ja varastot tuleen sekä hajautui metsiin paeten täydellisessä epäjärjestyksessä.
Karjalan II ja III rykmentti suorittivat tänään ja seuraavina päivinä odottamattoman suuret tehtävät. Tottuneina vain asemasotaan ja melkein kokonaan puutteellisesti harjoitettuina ei niiltä voitu vaatia marssikestävyyttä ja -kuntoa, mutta siitä huolimatta ne pystyivät antamaan mestarinäytteen. III Karjalan rykmentti, jääkärimajuri Sarlinin johdolla, valloitti Joutsenon ja marssi 26 päivän aamuna Lappeenrantaan. II Karjalan rykmentti, murrettuaan punaisten rintaman Pihkalanjärven kohdalta ja vallattuaan Kavantsaaren aseman sekä Ahvolan ja Oravalan rintamavarustukset, marssi Kilpeenjoen kautta Juustilaan karkoittaen sinne yöpyneet punaisten jälkijoukot, joilla oli uhkana polttaa kaikki rakennukset seuraavana aamuna lähtiessään.
Tämän päivän sotasaalis oli suuri siitä huolimatta, että punaryssät ehtivät tuhoamaan huomattavan osan siitä. Erittäin mainitsemista ansaitsee uudenaikainen panssarivaunu ja ampumatarvejuna Kavantsaaren asemalla.