Jo 27 päivän aamuna valtasivat II Karjalan rykmentin joukot Hovinmaan aseman ja ratsuväki ulotti tiedustelunsa aina rantaan asti. Hitaammin kulkeva jalkaväki seurasi mukana vallaten 28 päivänä Naulasaaren betonivarustukset ja asettuen asemiin lännen puolelle Viipuria.
Nyt oli Viipurin piiritys maan puolelta yhtenäinen, mutta Suomenlahden rantaan lähetetty tykistö saapui, ikävä kyllä, paria päivää liian myöhään estämään punaisten pakoa meritse.
Samaan aikaan valtasivat III Karjalan rykmentin joukot Simolan ja Vainikkalan asemat taisteltuaan epätoivon vimmalla asemiaan puolustavia punikkeja vastaan. Näiden taisteluiden onnelliseen tulokseen vaikutti ratkaisevasti jääkärikapteeni Pippingin johtama tykistö, joka kulki uhkarohkeasti kärjen mukana, joskus ennen sitäkin.
Tällä aikaa supistivat eversti v. Colerin ja jääkärieverstiluutnantti Jernströmin joukot vahvaa saartoketjuaan Viipurin itä- ja eteläpuolella. Tykistön huolellisesti ohjattu tuli sytytti tulipaloja esikaupungeissa ja aiheutti ankaria räjähdyksiä vihollisen ampumatarve-varastoissa Kolikkoinmäellä. 28 päivänä seisoivat valkoiset joukot jo Papulan lahden itärannalla Karjalan kaupunginosassa ja varustautuivat hyökkäämään kaupunkiin, saatuaan merkin etelästä käsin osittain palaneen Kolikkoinmäen kautta kaupunkiin hyökkäävien joukkojen etenemisestä.
Yöllä 29 päivää vasten tapahtui sitten tuo kauan ja jännityksellä odotettu Viipurin valtaus. Tykistövalmistelun jälkeen marssivat valkoiset joukot vanhaan Torkkelin kaupunkiin ja miehittivät sen. Punaset, joista jo iltayöstä oli suurin osa jättänyt kaupungin, eivät pystyneet tekemään vastarintaa. Vain siellä täällä jokunen yksityislaukaus kaikui yön hiljaisuudessa ja autioilla kaduilla kuului kaameana valkoisten joukkojen vakava astunta.
Mutta Tienhaaran kautta pakoon pyrkiviä punaisia odottikin epämieluinen yllätys: II Karjalan rykmentin joukot pitivät sitkeästi puoliaan ja välittämättä moninkertaisesta ylivoimasta ja epätoivoisesti taistelevasta vihollisesta pysyttivät ne asemansa! Taistelu, joka alkoi klo 1/2 1 aikaan yöllä 29 päivää vasten punaisten pyrkiessä Tienhaaran varustuksista kaikkiin suuntiin, kävi kiivaimmaksi Naulasaaren varustusten luona ja Haminaan johtavan tien varrella.
Jääkärikapteeni Salmisen, vänrikkien E. Heimolaisen ja S. Uskin henkilökohtaiseksi ansioksi on luettava se, että vähäiset saartojoukot pystyivät vastustamaan ja lopulta voittamaankin ylivoimaisen vihollisen, joka klo 7 a.p. antautui menetettyään kaatuneina ja haavoittuneina lähemmä tuhat miestä.
Paitsi joukon viidettätuhatta vankia, saatiin Tienhaaran luona monta vaunua käsittävä uudenaikainen panssarijuna, kokonainen kuormasto ja suuri joukko käyttökunnossa olevia tykkejä ja konekiväärejä sekä runsaasti ampumavaroja.
Tienhaaran taistelun jälkeen oli Viipurin valloitus täydelleen suoritettu ja punaisten viimeinen tuki ja turva otettu. Pohjois-Hämeen kaksipataljoonainen rykmentti, joka oli reservinä seurannut Jääskestä Juustilaan, sai nyt astua etulinjaan jääkärieverstiluutnantti Mandelinin ollessa pakoitettu marssittamaan rykmenttinsä kesken taistelua takaisin Juustilan kautta Papulaan. Vastusta kohtaamatta kulki Pohjois-Hämeen rykmentti kaupunkiin.
III Karjalan rykmentti taisteli jääkärimajuri Sarlinin johdolla vielä monta kiivasta ja kunniakasta taistelua marssien aina Haminan porteille asti, mutta kertomus siitä kuuluu jo toisille.