Riemuiten marssivat valkoiset joukot Viipuriin! Talvisten taistojen ja
pimeiden kuukausien unelmat ja toiveet olivat vihdoinkin täyttyneet!
Valkoisena valkeni Vapun päivä tänä vuonna! Valkoisena ja vapaana
Suomen vapautuksen päivä!

Yleiskatsaus.

Viimeinen punaisten tukikohta oli valloitettu. Suomen lippu liehui Torkkelin linnan harjalla ja valkoinen armeija kiitti Korkeinta kaitselmusta ulkoilma-jumalanpalveluksessa Viipurin urheilukentällä.

Suomen lakia ja järjestystä kunnioittava osa kansaa riemuitsi valkoisen voiton johdosta ja siunasi maanpoveen painuneiden sankarien muistoa sekä rukoili Luojan siunausta vielä eläville vapaustaistelijoille. Valkoiset toiveet täyttivät jokaisen rinnan ja vilpitön päätös työskennellä isänmaan ja kansan eteen kuvastui kaikkien katseista. Vain jokunen epäilijä rohkeni varovaisesti esitellä mielipiteitään ja surupukuiset omaiset hautakumpuja vaiteliaina koristivat.

Suuri muutos oli tapahtunut pimeän talven aikana: Suomen maassa oli taattu työrauha, lain ja oikeuden turva! Suomen maa ja kansa oli itsenäinen, vapaat — ikeensä alta noussut! Ja noussut oman uskonsa voimalla! Sillä se apu, mikä ulkoapäin — Saksasta — saatiin, olisi varmasti jäänyt tulematta, jollei Suomen kansan oma usko oikeutensa voittoon olisi teettänyt niitä tekoja, jotka lopultakin takasivat Suomen kansan voiman! Sitäkin suuremmalla syyllä voimme pitää tätä seikkaa varmana, kun tiedämme, että omien maanmiestemmekin — jääkärien — lähtö Saksasta Suomeen auttamaan oli kyseenalaisena ja vain suurilla ponnistuksilla saavutettu!

Ellei Saksan ylin sodanjohto — Hindenburg ja Ludendorff — olisi nähnyt asioiden lopultakin ratkeavan valkoisen Suomen eduksi, ellei se olisi katsonut omien etujensa mukaiseksi vielä viime hetkessä tulla "auttamaan" Suomen kansaa, niin ei se olisi koskaan nostattanut joukkojaan maihin Suomen rannoilla.

Näin hankki siis Suomen kansa oman kuntonsa uskolla senkin tervetulleen avun. Taistelu Taavetin asemalla tammikuun 21 päivänä, jossa taistelussa jääkäri L. Pelkonen Pyhäjärveltä (V. 1.) sai surmansa kesken rohkeaa ja neuvokasta yritystään karkoittaa punaiset käsikranaatilla asemarakennuksesta, sekä Karjalan ja Savon miesten rohkea retki Viipuriin eivät jääneet seurauksia vaille: Päättäväinen, pelvoton teko saa aina kannatusta! Sitä, joka ei auta itseään, eivät auta muutkaan!

Ja Suomen kansa auttoi itse itseään! Siksi on se aina hädän tullen saanut apua muodossa tai toisessa ja tulee aina saamaan!

1. Kansan nousu.

Monet syyt olivat vaikuttamassa Karjalan kansan nousuun, monet tekijät yhdessä aiheuttivat jo heti alusta pitäen runsaan osanoton vapaustaisteluun. Kuka lähti omasta alotteestaan puoltamaan lakia ja oikeutta, henkeä ja kotinurkkia, kenellä kylä- tai pitäjäkunnat pakoittavina määrääjinä selän takana seisoivat. Laajalle ulotettu agitatsiooni oli omiaan vetämään välinpitämättömimmätkin mukaan.