Tähän asti olivat viikkotappiot, kuten näemme, uskomattomat pienet, enkä ollenkaan ihmettele, jos pahat kielet ja ilkeämieliset ihmiset käyttivät tilaisuutta hyväkseen parjaamalla Antrean pääesikuntaa ja uskottelemalla herkkäuskoisille, että muka kaatuneitten lukumäärä todellisuudessa oli paljoa suurempi ja että ruumiit piiloitettiin suuriin varastohuoneihin. Tämänkaltaisia juoruja levittivät punaiset ainekset koettaen saada kylvetyksi epäilystä ja katkeruutta kansaan, mutta se oli turhaa. Taistelut toivat ennenpitkää liiankin hyvin ilmi heidän puheittensa perättömyyden, sillä jo viidennellä taisteluviikolla on kaatuneitten luku 32 ja haavoittuneitten 46.
Kuudes viikko oli säästeliäämpi kaatuneihin mutta sitä anteliaampi haavoittuneihin nähden: edellisiä oli 27, jälkimäisiä 105. Sitä seuraavalla eli seitsemännellä viikolla oli huomattavissa joltinenkin aleneminen, kaatuneita 23 ja haavoittuneita 81, mutta maaliskuun puolivälistä eli jo kahdeksas viikko otti sen kaksin verroin takaisin: kaatuneita 41 ja haavoittuneita 176.
Vaikeimpia viikkoja olivat maaliskuun viimeinen ja huhtikuun ensimäinen eli sodan yhdeksäs ja kymmenes viikko. Edellinen vaati uhreikseen 113 kaatunutta ja 369 haavoittunutta, jälkimäinen 130 kaatunutta ja 271 haavoittunutta.
Sitä menoa jos olisi kestänyt kauemmin, niin hukka olisi perinyt, sillä täyte- ja lisä-miehistöä ei ehtinyt vastaavasti saapua rintamalle. Mutta onneksi olikin jo seuraava eli yhdestoista viikko suopeampi, vaatien vain 90 kaatunutta ja 264 haavoittunutta. Ja kaksi seuraavaa, kahdestoista ja kolmastoista viikko vaativat yhteensä vain 92 kaatunutta sekä 410 haavoittunutta, niistä edellinen 60 kaatunutta ja 205 haavoittunutta ja jälkimäinen 32 kaatunutta ja 205 haavoittunutta. Neljästoista vajanainen viikko ehti sekin tempaamaan 24 kaatunutta ja 64 haavoittunutta.
Näiden lisäksi tulee vielä 8 kaatunutta ja 182 haavoittunutta, joista ei ole saatu selville kaatumis- eikä haavoittumis-aikaa eikä paikkaa.
Yhteensä oli kaatuneita 623 ja haavoittuneita 2121.
Kuten jo sanoin, olivat tappiot verrattain vähäiset; kuitenkin kylliksi kalliit, muistaaksemme vastaisuudessa niiden arvon.
Moni kelpo nuorukainen uupui kesken elämäntyötään; moni keski-ikäinen jätti perheensä holhojaa vaille! Mutta isänmaan itsenäisyyden, lain ja oikeuden loukkaamattomuuden, uskon ja isien perinnön puolesta ja eteen tehdyt uhraukset eivät koskaan ole liian suuret, joskin ne saattavat usein tuntua raskailta ja katkerilta.
Taloudelliset tappiot, vaikka olivatkin suuret, eivät kuitenkaan jättäneet sitä kaipausta ja surua, mikä edellämainittujen vapaustaistelijain, sankarien, ennenaikaisesta poistumisesta oli luonnollisena seurauksena.
3. Yhteenveto.