ikiviisautenne ja voimanne johti, vei luotunne luomisen valtaa kohti:
Tie tuskien näytti korkeat kunnaat, sydänverellä suoritin elämän lunnaat.
NÄKY
NÄKY.
Tulin luoksesi etsien iloa maista, en tuntenut murheen murtamaa naista.
Tulin luoksesi etsien onnea lauhaa, et tuntenut laaksojen lempeetä rauhaa.
Minut huikaisi silmies säihkyvä valo, kyti niissä tuskien tumma palo.
Mua kutsui kulmies öiset kaarteet, ne kätki kyynelten kiiluvat aarteet.
Mua huusi huultesi polttava jano. Ma saavuin. Sa tuijotat vain, et sanaa sano.
Et vastaan käy, et syliä avaa, sa säikkynet lieskaa leimahtavaa.