2.
SEJANUKSEN SURMA.
Sejanus kuollut, ase kammottavin, mi tuhoterän tähtäs käyttäjäänsä, mut itse siihen suistui. Ammottavin nyt aukes kuilu, joka täyttäjäänsä ei saa; ma tällä puolen, toiset tuolla, ken yli pyrkii, hänen täytyy kuolla. Tää ruumis raja kaiken on, mut raja, mi rajatonta kieltä huutaa turman, ja huutaa kunnes rauhaisinkin maja on raastettu, ja vauhkot orhit surman haamuina hirmuisina kaupungista kaupunkiin kiitäneet, ja ihmismaa, viel' äsken ylväs, hautaamattomista ruumiista asukkaansa ainoot saa.
Sejanus kuollut, side viimeinenkin katkennut ihmisiin, nyt yksin olen. Yks oli säie, vilppi taittoi senkin, nyt halveksien herkintäni polen, mies yksinäisin, jonka kumppanina vain ylenkatse on, ei epäily, mi ennen kalvoi mieltä, tulisina käärmeinä kierti aivoja ja haki saaliiksi hennoimman mun hengestäni. Tää kohtaloni rautainen on laki: muut tuhota ja seista yksinäni kuin ylenkatse tuhoo tunteet muut.
En usko hyvän voimaan, ihmisiä ken nostaa tahtoo, nostaa esiripun, mi peittää kurjuuteensa nääntyviä vain sotijoita pahan voittolipun, ja verhon kohotessa kalalampi vain näky seuraa näkyä ja anoo, ett' yhä saisi olla matalampi se teko, jota ihmissielu janoo. En ylennä, on tehtäväni syöstä, he alemmaksi aina vaipukoot ja myrkyn juokoot häpeänsä yöstä, rikokseen jäljitönnä haipukoot.
Nyt tahdon elää, nousen verestä, jääpatsas päivän-paahtehessa elon, ma kohoan kuin myrsky merestä ja kylvän kaikkialle kuolon pelon. Nyt kiiluu yksin silmät Medusan, on aamutähti aalloin rauennut, maa väistyy pois, on Hades auennut, ma kuulen kalman siiven kohinan.
3.
CAPRIN KALLIOILLA.
— Kirottu olkoon Caesar! huutaa kansa.
— Oon kirollenne kylmä, tuomarini ma itse olen, mies mi haavojansa tulella ruoski. Yrttitarhoihini ken uskaltaa? On köynnös tulvillansa nyt rypäleitä, jotka vuotaa verta, kun viiltää tunnontuskan teräs-sini arinta pintaa. Monta valtamerta siell' läikkyy, joiden aallot kiertää kyinä ja vaivan haahdet huuhtoo vaahdissansa. Lyö rantaan kolkot kuohut sydän-syinä, yön pielet salamoi, kykloopein sota taivasta tapaa, vapisevi maa, välkähtää Juppiterin peitsen ota, titaanirinnat tuskaa huohottaa. Ken yrttitarhoihini halajaa?