ELÄMÄN LAULU.
Alussa ääretön, määrätön meri, toinen aalto musta, toinen niinkuin veri.
Aaltojen harjalla Tuonen tumma pursi, musta aalto kantoi, punainen sen mursi.
Manan kolkko mahti aaltojen alla, pinta puna-purppuraa, syvyyksissä halla.
Purppurakuohuissa elon heljä haaksi, päivän palo oppaaksi, kuolon kajo taaksi.
Aaltojen alla mahtivirret Manan, yllä iki-ihmeet elon, ihmissanan.
Aaltojen yössä Tuonen tumma loihtu, ilmojen vyössä taivaan tulisoihtu.
Pohjalla kalman lasten kaamea soitto, aalloilla ihmiselon ikuinen voitto.
IHMISYYDEN LÄULU.
Ihmisyys hengen ylhäisin kukka, mieli jäinen elon mahlan hyytävä hukka.