Kulkee ja kylvää, kylvää, ah kylvää — kalpeita liljoja, arkoja ruusuja, mimoosia, mustia orvokkeja, hyasintteja sairaita, nääntyviä.
Kulkee ja kylvää, kylvää, ah kylvää — hymyä valjua, itkua arkaa, sairasta kaipuuta, synkintä tuskaa, toivottomuutta.
Päivin ihmiset leikkiä lyö, kuolema kylvää, kun saapuu yö. Kuolema kylvää.
GEORG BRANDES.
VAELTAVA RITARI.
Niin kauan kuin vuorta tai järveä lie, jot' en nähnyt, tai kaukaista maata; niin kauan kuin impeä kaunoista lie, jot' en lempimästä voi laata;
niin kauan kuin puolesta vääryyden mies kunnoton käyttävi kalpaa; niin kauan kuin vain jokin vieras maa tahi Tanska laakerein kaunistaa urost' ansiotonta ja halpaa,
niin kauan ritari rauhaton vaeltaa saa lepoa vailla. Lyhyt, ah iankaikkisuus mulle on, toki kuolen ma muiden lailla.
Huhtik. 1859.