De Maistrea, vanhoillista, hän kiittää, opin hyljäten Lassalle hälle ihmisenä riittää.
Hän tunnusmerkkejä käyttää empii, rakastaa vapa-uskoista, tyranneja lempii.
Kuvan jos hänest' teette, hän naamion heittää ja kuitenkin hänt' tuhat naamiota peittää.
Pidä ei salanimistä myöskään hän lukua, nimessään ihan kylliksi on valepukua.
Sanotaan, asiansa vuoks kansaa hän kosi. Sana kömpelö, vaikk' olis vallan tosi.
Selittää olemustaan se yhtä vähän kuin jos uneksijan te liitätte tähän.
Ei historioitsijaks' hänt' tahdo he myöntää, hänen päälleen myrkkyä, lokaa he työntää:
toki ymmärsi menneiden aikain hän mutkia niin hyvin kuin patentinkin saanut tutkija,
syvemmin kera muinaisten henkien eli kuin hän, joka pölyssä pengoskeli.
Hänen sanoissaan, väittävät, piilee ansa, ja tuhma hän on toki luonnoltansa.