vedeks vieriväks muuttui ja puuksi, mi lehti, pedoks, puuks, vedeks — Proteus yksin kaikeksi ehti.
Olemuksen ei minkään vangiksi jää, se ken kaikkea syleilee, ymmärtää.
HANS AHLMAN.
KEVÄTKANTAATTI.
Esitetty Pohjoismaiden Kirjailijakokouksessa Kööpenhaminan Yliopistolla toukok. 18 p. 1919. Tanska, Islanti, Norja ja Ruotsi Suomelle. (Sävel: "Kuule, kuinka soitto kaikuu —")
Kuoro:
Veikko, käyjä kaukoteiden, maastas takaa tuntureiden tulit, virka oi: joko järves koivurantain kuvaa povessansa kantain talven kahleet loi?
Täyttyykö sen kevään taika unten äänetönten aika, ensi suutelon, kuiskivatko koivut juuri: Armahin, ah kuinka suuri kevään sulo on?
Runoilija:
Vielä kylmä kaiken estää, kauan Suomen talvi kestää, viel' on hyyssä maa, mutta virkoo viimein jäästään, kerran kevääseenkin päästään, täytyy odottaa.