Jäähyväishetket murheen-harmaat! Sydämes haastoi katseesta. Mitenkä suutelosi armaat; Oi tuskaa, syvää riemua! Sa läksit. Katse kostee mulla, se seuras sua, poistuvaa — mi onni rakastetuks tulla! Mi onni, taivas, rakastaa!
MAALISKUU.
On tupruttanut lunta; ei aika koittanut, jolloinka luomakunta, jolloinka luomakunta on talven voittanut.
Rintamme routa suli aurinkoon pettävään, kas pääsky pieni tuli, kas pääsky pieni tuli, niin ypö-yksinään!
En iloita voi varmaan, vaikk' kevät kutsuvi? Mut jos ma kohtaan armaan, mut jos ma kohtaan armaan, niin saapuu suveni.
VAELTAJA.
Vaeltaja:
Sua Herra siunatkoon, oi nuori nainen, ja poikaa, mi lepää imien sinua rinnoillas! Suo mun liki kallioseinää jalavan sinisiimeessä täällä pois taakkani heittää, ja luonasi levähtää!
Nainen:
Mikä tehtävä saa sinut helteessä päivän tien pölyssä tänne taivaltamaan? Tavaroitako tuot sa maaseudulle kaupungista? Hymyätkö, mies outo, mun tiedustelullein?