Se elämälle antoi määrän, muodon. Se vuoroin palkitsi ja vuoroin kosti, soi matkan tyynen, taikka venheen vuodon.
Maa-emon antimet
II
Valmistuu vilja, kypsyy hedelmät, lainehtii kentät kullan-kellervät.
Maan parmaat paisuu, uhkuu utareet, jotk' ovat mettä, rieskaa vuotaneet.
Ja aina vuotavat, ah loputon maa-emon luova ikivoima on.
Kuin sädevirrat päivän parmaista niin valuu voima rinnoilt' armailta
ehtoisan emon, kaikille hän suo, Jokainen hältä elon mahlan juo.
Ei välill' lasten tee hän eroa, kallista kukin maksoi veroa
elolle, ilmaiseks ei kenkään syö sen pöydästä, sen lunnaina on työ.