Suitsuttaa pyhint' uhrien tulta: Aurinko-Luoja, kaikk', kaikki on sulta, yö, joka valkeuteen valon haihtuu, ah, elontuska, mi riemuksi vaihtuu. Luot pedon, mut kesyks taltutat hurjan, murrat ja lyöt alas, mutta ain kurjan nousta sa suot. Ylin ihmisyys sulle. Eedenist' ain olet karkoitetulle lempeä, orjantappurat poistat tieltä, min päässä sa siunaten loistat.
Juhannuksena 1920.
Lasten iltalaulu
Ehtoon helmaan uupuu maa, lankee hieno hämy, kaikkoo kaukometsän taa päivän räikee rämy.
Ilta voimat virkistää, helle liika lähti, ikkunasta tirkistää tupaan tuttu tähti.
Saapuu saatot satujen tietä tumman säteen, lumolinnan avaimen antaa pieneen käteen.
Helkkyy oudot sävelet takaa taivon tarhain, tähtiteitä kävelet yllä maisten harhain.
Askeleittes alla kuu hopeisena hohtaa, kaikki kasvaa, kirkastuu, korkeemmalle johtaa.
Kaikki kasvaa, kohoaa talviteillä taivaan. Hämärihin häipyy maa, — astu tähtilaivaan!
Sydäntalvella