Muut meit' ei auta, itse auttakaamme vain itseämme, niinkuin kalliot seiskäämme, kerran vielä voiton jaamme! Rajamme ovat jäiset rannikot, joit' eivät vieraat meiltä koskaan riistä, me veriin, henkiin taistelemme niistä. Me iskemme kuin iskee ukkospilvet, jotk' kohtaa voiman vieraan radoillaan. Kalpoihin, kalliomme ovat kilvet, joit' ei voi pirstaks lyödä milloinkaan.
Suojeluskuntalaisten laulu
On pyhä, korkee maalimme, suojaamme synnyinmaata, Me lippuamme vaalimme, sit' emme pettää saata, puhtaana niinkuin tuntomme se yllämme ain liehuu, sit' aina suojaa kuntomme, miss' sota suurin riehuu.
Olemme valmiit sotimaan, se syöpyi vereen, vaistoon, puolesta kansan, kotimaan, jos tarvitaan vain taistoon uroita, jotk' ei horjua vakaumuksestaan saata. Tahdomme turman torjua, mi uhkaa kansaa, maata.
Pelvotta kerran ryhdyimme vuoks vapautemme sotiin, sen vartioiksi ryhdyimme, sen toimme joka kotiin. Se kerran maahan tallattiin; ain urhojaan se kysyy. Mi verellämme vallattiin, se iäst' ikään pysyy.
Jos tarvitsee se kalpaamme, me käymme teille taiston, me väkivallan salpaamme, työt harhaan vieneen vaiston. Me oikeutta käytämme, sen kimppuun ken jos karkaa. Me tehtävämme täytämme, ei joukossamme arkaa.
Leirilaulu
(Kenraali K. G. Mannerheimille omistettu)
Yö uhkaa, myrsky käy, maa mahtajaansa, vartiaansa vailla. Ei merkkitulta näy, se sammui päivän pakenevan lailla.
Pimenee yhä yö, vain synkät pilvet peittää maata, merta, Salamat siintäin lyö, ruskottaa idän ilmanääret verta.