Uhrinsa vapaus joka hetki vaatii, se vaatii enemmän kuin sydänverta. Vapaus uudet hengen lait laatii, on sille uhrattava joka kerta, kun kansa askelenkin eespäin astuu. Meill' lisänä on Hengen edesvastuu, sen Hengen, joka heimoamme johtaa, korvessa tulenpatsaanamme hohtaa.
Olympialaisten palatessa
2.IX.1920
Maa, min parmas paistoi jäässä, teidät kantoi. Karaistuitte myrskyjäässä, ponnen antoi povehenne työn ja tarmon täysi taisto. Taipunut ei alle armon miehen vaisto.
Kohositte kesken hyytä, jäätä, yötä. Tutkimatta tuimaa syytä teitte työtä. Kamppailitte karun taiston taipumatta. Varjelitte heimon vaiston vaipumatta.
Kansastanne kirkastetun kuvan loitte, kuvan maasta hyyn ja petun nähdä soitte mahtajien, jotka johtaa kansain teitä, kunnianne siellä kohtaa myöskin meitä.
Vahti maamme kuulun maineen teitä kiittää, yhteen Hengen sekä aineen voimas liittää. Kasvaa niistä kaunis sato keskeen yömme. Uhkaa meit' ei perikato, teimme työmme!
Takatalvi
Suvi saapunut ei, kevät toivehet vei, yhä kylmä jäi Pohjolan puoleen. Sula kirren ei jää, tyly, talvinen sää, vilu kenttämme kietovi huoleen.
Ilo ilmass' ei soi, läpi yön pisaroi sade raskas ja räntäinen multaan. Säde siunaavako meni maillensa jo, viritäkkö ei taivahat tultaan?