— Olitte tietysti näytellyt jo usein ennen teatteriin liittymistänne.
Minkä ikäisenä ja missä osassa ensi kerran eläissänne esiinnyitte?

— Hämeenkyrössä esiinnyin ensi kerran ja olin silloin kymmenvuotias. Joku vanhempi koulupoika oli kirjoittanut Saul nimisen kappaleen, jonka sai myös pitäjäläisten suureksi ihastukseksi lavalle, ja pisti sievät rahat taskuunsa. Tässä kappaleessa näyttelin Davidin osan. Muistan, että minulla oli m.m. pitkä yksinpuhelu, jonka tahdoin piirtää hiilellä esiripun yläosaan, mukavuutta rakastava kun olen aina vähin ollut, mutta siihen eivät muut suostuneet.

— Tästäkö sitten teatteri-intonne alkoi, vai oliko se jo ennenkin ilmennyt?

— Ei ennen, eikä tästäkään. Pääharrastuksenani oli kirjoitteleminen, joka ei vieläkään ole sammunut, kuten tiedätte. Turunkin sanomalehtien alakertoja täyttelin novelleilla, joista ei maksettu paljon mitään.

— Harrastitte näyttämötaidetta tietysti Turussakin?

— Harrastinpa tietystikin, ja ihan teatterin ohjaajana. Nämä puuhat saivat alkunsa siten, että muuan Vankka niminen toveri oli puutteessa ja hänen hyväkseen panimme toimeen pienet näyttäjäiset. Useita muitakin köyhiä tovereita autettiin siten. Niin, ensi talvenahan vietän teatterinjohtajajuhlaani, jolloin näyttämölle asettamieni ja ohjaamieni kappaleiden luku nousee sataan, Turun näytännöt niihin luettuina.

— Kyselisin vielä ensimmäisiä näyttämötaiteellisia menestyksiänne ja voittojanne.

— Ensimmäinen suurempi merkkitapaus taiteessani oli tohtori Rellingin osa Ibsenin Villisorsassa. Silloin aloin hallita tekotapaani ja järkiperäisesti eritellä osiani. Toinen voittoni oli Ahman osa Santeri Ivalon Juho Vesaisessa, jolloin liitin pysyväisesti ohjelmistooni kotimaisten aiheitten esittämisen. Kenraalikuvernööri Mörnerin osa Arvid Järnefeltin Samuel Croëlissa merkitsi sitten viimein valmiutta taiteessani. Sitä esitystä oli muun muassa katsomassa kirjailija Birger Mörner, joka näytännön jälkeen tuli kiittämään minua siitä, että oli saanut nähdä sukunsa kantaisää niin hienosti ja sielukkaasti esitettävän. — Ja nyt kai pääsen rauhaan tärkeimmät tiedot saatuanne? lopetti taiteilija.

Mikä kumartaen myönnettiin.